Aihearkisto: Blogi Anja Rantamäki

En mäkään hämiksii diggaa, mut hämikset diggaa mua. Jo vuosii sitte, yhdess saaress mä tutustuin sbuliin vesihämikseen. Mä makasin suuliksessa, ja tsiigailin yhden plotikon vedenalaista laiffii. Siell oli vesikirppuja, snadii nutipäitä ja sutkan toukka-asteita: sirppileukoja. Mä rupesin seuraamaan yhtä sbulii, … Lue loppuun →

Lempparin kotiinpaluu Lemminkäisen on taas lähdettävä haneen. Maa alko eldaa klabbien alla, kun saari, jossa se oli ollu Pohjolan joukkoja paossa, oli täynnä kostonhimoisia äijii. Ahti oli vietelly kaikki kylän naiset. Yks ainoo jäi kellistämättä, kun tuli himaan hoppu. Lempparin … Lue loppuun →

Meidän eka ulkomaan redu tehtiin vuonna 1958. Skiglattiin Aallottarella Tukholmaan. Botskista oli tsöbattu lakkalikööriä matkajuomaks. Tukholmasta tsöbattiin kött pirogereita ja karseen makuista lök korvii, siis lihiksii ja sipulitsieguraa. Ne huuhdottiin alas lämpimällä lakkaliköörillä. Huippuelämys! Sen on lyöny laudalta vain Advokaatti … Lue loppuun →

Muistan kuulleeni tarinan Golemista, Prahan kummituksesta aivan lapsena, vanha enoni, maailmaa nähnyt mies, osasi kertoa meille lapsille pelottavia tarinoita eri maista. Yleensä hän aloitti sanomalla: – Tämä tarina on sitten totta. Jostain syystä enoni tuli mieleen, istuessani kylmällä oluella, ravintola … Lue loppuun →

Hurja Lemminkäinen. Kaunis Kaukomieli. Joka gimman punatukkainen toiveuni, on nyt tosi kusessa! Pakeni Pohjolasta tapettuaan Pohjolan isännän. Louhi pisti perään koko sotajoukon. Nyt jäbä spiidaa mutsilleen himassa, ettei tiedä minne singrais. Mutsiin voi aina luottaa,eiks vaan? Ahti skiglaa haneen Mutsi … Lue loppuun →

Louhi pisti pahakseen, kun Lemmikäinen tappo isännän. Se pisti mahtavan loitsun Lemminkäisen perään. Koko Pohjola aseineen lähetettiin kostamaan äijän kuolema. Lemminkäisellä alko maa polttaa klabbien alla. Vieläks se selvii tästäkin? Lemminkäinen piiloon ryysas, pakeni veks Pohjolasta, isännän kun pisti kylmäks. … Lue loppuun →

Lemminkäinen tuli, snadisti myöhässä, kuokkimaan Pohjolan häihin. Se sai heti riidan aikaan isännän kanssa. Heitettiin herjaa puolin ja toisin. Provosoitiin toista oikein kunnolla. Kuinkas sitten kävi? Nytpä Pohjolan isäntä, Otti fektan seinältänsä, silitti terää sanoen: ”Mitelläänkö fektojamme, kumman miekka on … Lue loppuun →

Ahti ridaa raivopäissään Pohjolaan, kun ei saanu kutsua häihin. Se päätti lähtee sinne kutsumatta kuokkimaan. Mutsi skagas taas poikansa puolesta. Muistutti Ahtii, mitä Tuonelan joella viimeks hendas. Nytkin vastassa olis eldistä ja tulikiveä. Perillä ihmissyöjäpetoja. Ahti selvis kuitenkin kekseliäisyydellään niistä. … Lue loppuun →

Ahti budjas saaristossa, Kaukoniemen lahdelmassa, Oli peltoo kyntämässä, viljavakoo vääntämässä, kaukaa kantautui meteli, arvelevi häähumuksi. Staijaa siihen kuulemahan. Heti jätti kynnöksensä. Otti pannuun aikamiestä, vitutti ja ankarasti, Meni mutsin juttusille: ” Olis nälkä, safkaa saisko, sekä saunan lämpimäksi.” Pisti tulta … Lue loppuun →

Ilmarisen ja Pohjan Tytin häät on vietetty ja nuori pari lähtee nyt Pohjolasta. Tytti ei snaijaa miks on mieli niin apea, kun pitäis olla onnen kukkuloilla. Funtsaa onks kaikki morsiamet samanlaisii kun se? Miks on morsian apea, allapäin pahoilla mielin, … Lue loppuun →

Pohjolassa juhlittiin Pohjan Tytin ja Ilmarisen ökyhäitä. Niitä oli vamisteltu jo viikkoja. Koko Pohjolan ja Kalevan kansa oli kutsuttu, paitsi Lemminkäinen, kun se oli niin räyhä tyyppi. Karjalasta tuotiin jättikokoinen sonni. Sen pani lihoiks väkivahva ”skönen snadi karbaasi”. Lihaa saatiin … Lue loppuun →

Kalevalan sbulit: Väinämöinen ja Ilmarinen on kumpikin tullu Pohjan Tyttii norkoomaan. Tytti kyseli Väisikin botskista ja kuultuaan, ett botski on kunnoss – gimma puuttuu sano Väiskille, ettei se oikeestaan piittaa koko skönest, eikä purkkareist, ku niis pitäis aina olla kenossa. … Lue loppuun →

Glaiduu frendipäivää stadilaiset! Karbaasit ja gimmat kaikenlaiset. Toivon teille kaikkee gutaa sekä styrkkaa. Redisti kondista ja fikkaan fyrkkaa! Felix kissan etähalit pistän matkaan ethän luudaa sitä hatkaan? Minnaathan sä Felixin? Entä leffateatteri Fenixin? Rantsu

Väinämöinen oli haikallu Pohjan friidun perään, siitä saakka, kun se oli nähny Tytin pilven reunalla. Väiski oli yrittäny saada gimmaa rekeensä, mutt Tytti teki jäynää Väinämöiselle, Kysy osaakse halkasta jouhen terVättömällä skeglulla, entäs osaaisko se vetää tuohta stenusta, tai veistää … Lue loppuun →

Väiski oli saanu Vipuselta sanat joilla botski tuli valmiiks. Nyt sillä saatto lähtee kohti Pohjolaa, tuli sit minkälainen vederi tahansa. Botski kestäis. Väiski ei kertonu Ilmariselle mitään aikeistaan. Lähti vaan uusin innoin kosimaan Tyttiä. Koristeli botskinsa, nosti punaisen purjeen ja … Lue loppuun →

Lemminkäisen kosioretki päätty karmasevasti. Onneks mutsi sai viime hetkellä skloddin pelastetuks Tuonelasta. Samaan aikaan toisaalla, Väinämöinen flöidaa botskii, jolla pääsis Pohjolaan kosimaan uudellen Pohjan Tyttii. Edellinen kosioretki kun loppu sekin nolosti. Se rupes flöidaa botskii, jolla pääsis Pohjolaan. Siit ei … Lue loppuun →

Pitele mua vielä, kuten silloin. Silloin, kun monin illoin lepäsimme sylikkäin. Eri huoneissa nyt nukumme, ei enää kasva pikku sukumme. Tule silti luokseni , nuuhki hiuksiani. Suutele kaulaa,niskaa, suuta. En nyt tarvitsekaan mitään muuta. Kuiskaa korvaan rakkaussanat. Anna meille aikaa, … Lue loppuun →

Lemminkäisen mude on saanu kasattuu skloddinsa kappaleet oikeille mestoilleen. Pyys viel jelppii Suonettarelta, saadakseen bluden kiertämään. Iso Bossilta sai jelppii lihojen ja luiden yhdistämisess. Vieläkään ei kundi vaan heränny. Silloin mutsi pyysi vielä pimpparii hakemaan sellaista mettä, joka jeesais sen … Lue loppuun →

Lemminkäinen on saanu kokee kovia. Louhi juoksutti kundii pitki skutsii ja suota Hiiden hirven ja hestikan perässä. Pohjan Tytti vaan jää saavuttamatta. Viime hommaks Ahdin piti skotaa joutsen Tuonelan mustasta joest. Siinä kävi kundille kalpaten. Märkähattu ampu sen hertan läpi … Lue loppuun →

Se on flunssa aikaa. Mä olin Meriton Spa-redulla toin tahtomattani ja tilaamattani sieltä fittimäisen flunssan. Kaikkihan snaijaa miten se menee, jos ei, niin repikää tosta: Yskä ryskää, hakkaa, HAKKAA! eiks tää tauti koskaan lakkaa, keuhkot vinkuu, paisuu palkeet luulet, että … Lue loppuun →

Lemminkäisen kosiomatka meni täysin pieleen. Jätkä oli fongannu Hiiden hirven ja tuonu sen Louhelle, kuten Hiiden tuliharjasen ruunanki, mutta mutsi vaan anto uusii tehtävii, eikä luopunu gimulistaan. Lemminkäisen viimeseks duuniks jäi Tuonen joutsenen skotaaminen. Se jäi tekemättä, kun umpisilmä, Märkähattu … Lue loppuun →

Lemminkäistä nöyryytettiin oikein tosissaan, enste se joutu hiihtää Hiiden hirvi. Siinä ajossa oli monta mutkaa matkassa, eikä Louhi antanu tytärtään Vaikka ensin lupas, nyt se halus vielä Hiiden tuliharjasen ruunan. Sit vois ehkä likkansa luvata. Lemminkäinen ei luovuttanu, läks tsögaamaan … Lue loppuun →

Ahti oli saanu Louhelta tehtäväks ajaa Hiidenhirvi. Lemminkäinen teetti suksentekijä Lyylikillä sutjakat sukset, jotka oli nii nopeet, ett niill piti saada mikä tahansa neljalkanen kiinni. Mutta ei se niin vaan käyny, äijä oli ku partisaani Hiiden jäljillä, mutta kiinni ei … Lue loppuun →

Lemminkäinen oli tullu Pohjolan huudeille hakemaan Pohjan Tyttiä. Kylikki oli käyny riekkumassa kylillä. Se temppu oli ollu liikaa Lemminkäiselle, niinpä Kylli sai lähtee kalppimaan. Aikansa kyseltyään, Ahti oli tullu yhden Pohjolan haussin pitskulle. Se oli ensin kuunnellu lappalaisten taikarummun pärinää … Lue loppuun →

Joulukuu 1948, oli lähes lumeton. Aatonaattona oli 2-3 astetta ämmintä ja Hämeentiellä loskalunta. Mutsi ja faija oli eronnu alkuvuodesta, tää oli eka joulu ilman faijaa. Jynssäsin mutsin ja systerin kanssa messinkiset verhotangot, kuparisen kahvipannun ja ovikellon. Peilipiirongin pinta pyyhittiin pulituuriin … Lue loppuun →

Lemminäinen läks Pohjolaan skabaamaan lappilaisten kanssa. Se pääs salaa tulemaan ilman, ett kukaan hiffas. Edes dogit ei sitä haukkunu. Se kuuli kun Lapin noidat sjungas yhdess haussissa, niitä loitsuja ja tako rumpujaan. Osas Lemminkäinen itsekin loitusta, joten se pääs läpi … Lue loppuun →

Kuten skrivasin ”Stadin friidu menee duuniin III”- stoorissani, keramiikka- harrastukseni alko irtisanomisestani. Olin 56, joten duunii oli turha ees tsögaa. Kaikkee olin vapaa-aikoinani koklannu: Posliinimaalausta, emalikorujen väsäämistä, vedun kaiverrusta ym. Työväen opistossa. Alastonmallii kävin piirtämässä Kulttiksella ja päästyäni Taideakatemiaan, piirsin … Lue loppuun →

Lemminkäistä ei muden varotukset pidelly, eikä Kyllikin enneunet. Totes vaan, ett himassa on sohvaperunoiden turvallista, mutta tosimies lähtee Lappiin sotimaan! Viis siitä osaako Saamea vai ei. Lähtiessään vielä manasi kaikki skutsin ja veden väet turvaamaan selustansa. Estämään noitien nuolet ja … Lue loppuun →

Lemminkäinen IV Lemminkäinen oli ryöstänyt gimman itselleen. Eikä ihan ketä tahansa sutturaa, vaan Saaren Kyllikin, jota oli turhaan kosiskellu. Nyt ne budjas Ahdin snadissa himatalossa. Olivat vannoneet valan, ettei Ahti koskaan lähtis sotimaan tai flaidaamaan, eikä Kyllikki gimmojen kanssa kylille … Lue loppuun →

Lemminkäinen, kaunis kaukomieli,oli pitkään ollu Saaren huudeilla, käyny päivät paimenessa ja yöt maannu piikojen aitoissa. Se oli yrittäny moneen kertaan Saaren kaunista Kyllikkiä, mutta friidu ei suostunut karbaasille. Eihän se ollu hyväksyny parempiikaan kosijoita. Viimein Ahti teki radikaalin ratkaisun ja … Lue loppuun →

Lemminkäinen Lemminkäinen, oli komee kundi, tykkäs gimuleist ja flaidiksista. Käytti mielellään fektaa, niinku jortikkaansakin, aina kun tuli tilaisuus. Tosi karbaasi, mutta sitä riipo kun se ei saanu kellistettyy Kyllikkii. Kaikki kylän gimmat oli jo läpi käyty. Vaan Kyllikkiin ei tehonnu … Lue loppuun →

Lemminkäinen, yks kansalliseepoksemme kolmesta sbulista, joiden kaikkien tiet johtaa jossain vaihees Pohjolaan.Väinämöinen on tietäjä, Ilmarinen on osaaja ja Lemminkäinen on skrode, häntäheikki, jolla on aina seikkailut, gimmat ja tussut mielessä. Ei sitä turhaan sanota Kauniiks Kaukomieleks, Lieto Lemminkäiseks ja Ahdiksi, … Lue loppuun →

Väiski tuli nyt himamestoille fittimäiseltä kosiomatkaltaan. Klabbi kunnossa, mutta ei gimulia. Lopulta Louhi lupas Väiskille Tytin, jos se takois semmosen aparaatin, joka stikkais sille rikkautta. Väiski skujas suoraan Ilmarisen luo, ja pyysi sitä menemään Pohjolaan takomaan Sampoa Louhelle. Ilmarinen kieltäytyi … Lue loppuun →

Väinämöisen klabbi oli saanu siteet ja voiteet. Veren seisautus-sanatkin vihdoin tiedossa. Itse Iso Bossikin teki taikojaan, niin ett klabbi toimi paremmin kuin koskaan ennen. Niin Väiski pääs lähtee omille himakonnuileen pimeest Pohjolasta. Mieli hyvänä, kun Joukahaisen ennustus: ettei Väiski koskaan … Lue loppuun →

Oon Näkinkujan friidu, Sörkästä. Faija oli sakilaiskundi Valkasta, stärä giba Kuntsilta. Faijan vanhemmat budjas Byggan huudeilla, Siltasaaressa. Paasivuorengartsalla. Kiersi blude kuumana kaikilla, joka polvessa, ja rinnassa. Faija hittas muijankin Stadista. Herulin siniöögaisen. Ja nai sen. Siniöögaisen naisen. Hiffashan pian jokainen, … Lue loppuun →

Väiski sai hirveen ventin klabbiinsa kirveestä, jonka Hiisi ja sen kamu Lempo, taiko osumaan Väinämöisen polveen. Klabbi alko stikkaa budee niin, että koko tienoo peitty vereen. Se virtas jo jokena, sitä oli jo seitsemän veneellistä ja enemmänki. Nyt tuli Väiskille … Lue loppuun →

Mitähän pikkufriidut braijaa pitskuilla nykyään? Ei ainakaan hypi parpia, eikä narua, tai leiki piilosta, eikä ainakaan natskuu. Noita kaikkii braijattiin, kun mä olin snadi 40 luvulla. Sitt oli sellasii poikafriidui, jotka braijas skloddien kanssa. Mulle sopi hyvin mennä välillä skloddien … Lue loppuun →

Stadin iltaruuhkan ahtaudessa, dallaa hissukseen vaan, vanha gubbe raahaten, hervotonta klabbiaan. Kolottavaa vasentaan.   Ei sill oo kiire minnekään, steissiltäkin piti lähtee, lätkimään. Antaa vetää! Oli saatesanat – ei se mitään. Fittimpääkin oli kuullu, usko vaan. Mies maallisella matkallaan.   … Lue loppuun →

Joukahaisen ja Väinämöisen kragis tien herruudesta, johti kinasteluun kumman olis annettava tietä toiselle. Joukahainen, jolla oli suuret luulot itsestään, haasto Väinämöisen tietoskabaan. Joukahaisen tiedot oli nippelitietoo vanhan gurun tietojen rinnalla. Kun Joukahainen alko syöttää pajunköyttä osuudestaan maailman luomisessa, oli peli … Lue loppuun →

Jo aika skidinähän opin tsennaamaan kaiken maailman ötökät ja elukat. Faija luki mulle, snadille stadin friidulle, Maapallon eläimistöstä jänniä eläinjuttuja. Se tsennas hyönteiset ja perhoset ja opetti mulle. Kun meidän friidu synty, minä vuorostani opetin sille kaiken mitä niistä tiesin. … Lue loppuun →

Aamulla Merimirri ja Marnix käänsivät taas keulat himaan päin. Ylitämme Kihdin selän hienossa säässä ja suuntaamme Villa Foxiin. Kettusten kesäsaareen Lotoon. Yllätettiin heidät  tvettaamassa räsymattoja, mutta ei se estänyt heitä olemasta ylenpalttisen vieraanvaraisia. Kettunen, keskiyön cowboy, tarjos ”pienet punssit” ja … Lue loppuun →

Suulis oli tuskin noussu, kun heräsin yks aamu raivokkaaseen karjuntaan. Naapurin naakka kieku meidän verannan kaiteella, kyllä mä sen äänen tsennasin. Naapurin skloddit oli hitannu sen Raaseporin linnan raunioilta, vuos tais olla 1967. Sit ne vaan kyllästy siihen ja päästi … Lue loppuun →

Mä skrivailen näitä Faija-juttuja jatkuvasti, vaikka faija budjas 17 vuotta uuden muijansa ja kolmen skidinsä kanssa ja on delannu jo 46 vuotta sitten. Mutt se palas vanhimman tyttärensä luokse ja mulla oli faija runsaan vuoden. Hitto vie mä rakastin sitä … Lue loppuun →

Mutsi on kertonu, että mä oon  snadina dyykannu, Pyhtäällä, jonkun sukulaisen skinderin holesta, skeidan joukkoon. Niillä kun oli sellanen paskis, jossa oli kolme sbulii reikää. Oli oltu skeidalla systerin kanss, kun mä olin ykskaks plutannu sinne skeidan joukkoon. Systeri oli … Lue loppuun →

Musta tuli mutsi kuuskytluvun alussa. Mä oon ollu ihan uuno mutsi. Mä skagasin ihan ältsysti skidin käsittelyy. Ei silloin ollu sellasii kniigoja, tai ehkä oli, mutten hogannu etsii. Kniigoi jois olis opetettu skidien hoitoo. Neuvoloita oli, mutt silti tuntu, ett … Lue loppuun →

Mä oon ollu varmaan jotain 10-12 vuoden ikäinen, kun mulle iski kova kurkkukipu. Budjattiin Näkinkujalla, niinku jotku jo minnaakin mun jutuistani. En tiedä miten muissa perheiss paranneltiin kurkkukivut, flunssat, korvasäryt ja virtsarakon tulehdukset? Meillä ei lekuri ainakaan usein käyny. Mulla … Lue loppuun →

Naantali, Suomen Venetsia on snadi, kliffa kesästadi. Sen keskiaikaisesta, Birgittalaisluostarin tornista, soitetaan kahdeksalta iltavesper trumpetilla, kolmeen suuntaan: pressalle, stadille,  skönelle. Ollaan sköne-reduillamme, monesti tsitanneet botskissa, tai rantsun tavernassa lysnaamassa sitä. Ennen se oli harras tapahtuma, kansa staijas ja lysnas ihan … Lue loppuun →

Metsästyskausi on taas meneillään. Jos hyvin käy niin pakastin täyttyy, riistalla ja fisuilla. Sehän on tietysti kliffaa. Äijää ei paljo näy himassa. Ainahan skutsis, tai skönell luudaaminen haulikon kanssa, himaolot voittaa. Viikot on buukattu aika tarkkaan pyhäinpäivään saakka, silloin Merimirri … Lue loppuun →