Väinämöinen pääs lähtee Pohjolasta, jonne se oli eksyny, Kokon stikattua sen Louhen skutsiin. Louhi järkkäs sille hestikan ja reen, jolla se pääsis skujaa himaan. Varotti vaan Väiskiä nostamasta knuburaansa reestä, se ei hyvää tietäis. Mutta utelias kun oli, niin kuullessaan louksutusta nuppinsa päältän, niin tottahan se nosti sen ja hogas sateenkaarella tsittaavan böönan. Gimma oli maankuulu kaunotar Pohjan Tytti, joka kuto kangaspuissa kultasta klensa- kangasta. Väiski alko vikitellä böönaa rekeensä, mutta dooris olikin kova pala. Pisti Väiskille fittei tehtävii. Väiski selvis kaikista, paitsi rutsarin veistosta. Hiisi ja Lempo tuli sählimään sen duuniin ja kirves lens Väiskin klabbiin, niin että blude rupes rinnaa.
Osa VII / Hiisi
Väinämöinen vuodatteli,/ kirosanat lasketteli,/
sanoi ääneen tuskissansa! /”Olis kirveelle oksiakin,/
ettei jalkaani osuisi./ Veneen veistoon tarvitsisin,/
enkä pilkkomaan lihaani,/vertani valuttamahan.”
Muisti loitsun verta varten,/ jerkun synnyn minnaeli,/
vaan ei kaikkia sanoja,/ raudan riimejä stydejä,/
joilla saisi umpeen haavan,/verisuonet suljetuksi.
Blude rinnas jo jokena,/ Veri koskena kohisi,/
peitti skutsissa kanervat,/kankahat litimäriksi,/
lumpiosta Väinämöisen,/ haavasta verta vuotavasta.
Ventti vaan stikkasi bludea./ Pisti venttiin tukkeheksi,/
sammaleita mättähältä,/ jäkäliä kankahalta./
Klabbis alko karsee särky,/ äijä spiidaamaan rupesi,/
valjasti varsan reen etehen,/ itse tsittasi rekehen.
Vauhtiin hestikan hoputti,/ piiskas varsan laukkaamahan,/
hepo juoksi, matka joutui,/ reki lensi, tie lyheni./
Tultiin vauhdilla perille,/ snadiin taloon alatiellä./
Kysyy haavaansa apua:/ ”Oisko loitsun taitajia”?
Skloddi pankolta sanovi,/ ”Ei oo loitsun taitajia,/
eikä haavan paikkaajia,/ kipusiskoja avuksi, /
parantamaan venttiäsi./ Jos meet ylös ylätietä, /
keskitalosta kysele.”
Keskitielle karautti, /ajoi reen talon etehen,/
Froogas siitä kynnykseltä ,/pankon päällä goisaavalta:/
”Oisko verenvuotohon apua,/ loitsuja bluden tulolle”?
Akka uunilta murahti:/ ”Ei löydy minun talosta,/
taikasanan taitajia,/ ei veren seisauttajia./
Mene ylös ylätietä,/ kysy jelppiä talosta”.
Väiski ajoi talon etehen,/ kysyy suoraan kynnykseltä:/
Saisko vaivaansa apua/ parantajan haavoillensa,/
veren vuodon kahlitsijan,/ salpaloitsun osaajan.?
Ukko pankolta murisi,/ haukahti harmaaskegge:/
”Oon sulkenu isotkin vuodot,/ saanu virrat loppumahan,/
Luojan kolmella sanalla,/ Joet suista, järvet päistä,/
virrat niskalta vihaiset, /lahet niemien nenistä, /
kannakset kapeimmilta.”
Väinämöinen nousi reestä,/auttamatta itse stiigas,/
dallas ämppähän sisälle,/ontui itse kynnykseltä,/
Ukko tsiigas Väiskin ventin,/Ihmetteli itseksensä,,/
jo on äijässä bodia,/ kun bludee stikkaa niin vitusti?,
seitsemän venettä täynnä,/kahdeksan kantokorvollista.,/
Sanoo Väiskille varoen:/ ”Muistan vain osan sanoista,/
raudan syntyä en muista,/ mistä jerkku on födannu?/
Silloin vanha Väinämöinen,/ kertoi itse tietävänsä,/
minnaavansa jerkun synnyn.,/ tsennaavansa syntysanat./
”Oli pelkkä ilma ensin, /Vesi vanhin veljeksistä,/
Tuli broidi keskimmäinen,/ rauta niiden pikkubroidi”./
Tuo Bossi taivaan faija,/ itse luoja ilmattaren,/
vodan ilmasta erotti,/siitä nosti mantereita,/
Jerkku raukka syntymättä,/ syntymättä, kasvamatta.
Anja ”Rantsu” Rantamäki
