Pluggaa jengin stikkaamii kliffoi reseptejä – klikkaa yllä olevia Menun pääluokkii – Bon appetit!
Juuret asfaltissa
Slangi on kieli, joka elää tiukasti aikansa arkitodellisuudessa. Vuosisadan alussa Stadin slangi sai vaikutteita niin venäjän kuin ruotsinkin kielestä. Jotkut ilmaisut jäävät elämään ja toiset korvataan uusilla. 50-luvulta lähtien englantilaiset sanonnat ovat yhä selkeämmin yleistyneet. Jokaisella sukupolvella on oma käsityksensä oikeasta kielestä.
Koska safkaaminen on perin arkinen toimitus, se ei ole kirvoittanut kovin hersyviin ilmaisuihin.
Stadilainen on aina ollut stärä siitä, mitä on dokannut. Erilaiset juomat mölöstä tai tsaijusta aina stydempiin brenkkuihin asti ovat herkästi saaneet omat ilmaisunsa. Mutta safka on safkaa, mitäs sitä turhaa runoilemaan.
Slangi kehitty ”miehisessä ympäristössä”, n. 10-20 vuotiaiden kundien keskuudessa. Kundit oli hätäsesti käyny himassa skruudaamassa, eikä gartsalla ole tarvinnu stikkaa läppää mitä safkaa mutsi oli duunannu. Samaahan ne muutkin saivat.
Merimies- ja armeijaslangissa safkalajit ovat paljon herkemmin saaneet omat nimensä, joten teoriastoori miehisen ympäristön välinpitämättömyydestä safkaan ei saa sieltä kannatusta. Kniiguist vaa ei hittaa paljoo tietoo stadilaisesta safkasta.
Stadi on kautta aikojen keränny jenginsä muualta. Aluksi seutuu pakkoasutettiin, myöhemmin tänne tultii duuniin ja fyrkan toivossa. Omaa ja orginaalii ei näin ollen Stadissa oo. Duunarien safkoissa korostui predu ja purari sekä juurekset, joita ympäröivä lande tuotti. Myös fisuilla ja erityisesti silakalla on ollu stydi asema stadilaisessa safkapöydässä.
Järjestelmällinen skolesafkailu alko Stadissa vuonna 1946. Aluks se oli vahvasti purarien ja keittojen sävyttämää, 50-luvun loppupuolella tuli erilaiset soosi- ja lodjusafkat. 70-luvulta lähtien skolesafkailun taso on noussu ja monipuolistunu.
Skolesafka on varmasti muokannu monien skruudaamist. Tän päivän feivorit; tarjouseinekset, maksalodju ja lihamakaronilodju kuuluivat 60-luvulla harvoihin ”syötäviin” safkoihin skolen viikkomenyyllä.
Tän päivän stadilaisten safkan määritteleminen ei oo iisiä. Jos se olis sitä, mitä jengi yleisimmin skruudaa, niin spagettisoossi, jauhelihapizza ja fisupuikko olis vahvoilla.
Mä jaksan silti uskoo, ett vaikka juuret ovat asfaltissa, ne on tunkeutuneet pintaa syvemmälle.
Palaamme aikaan ennen ku nää maailmanluokan herkut tunkeutuu elämäämme. Dallaamme ineen vaikkapa 50-60-luvun taitteessa aivan normi kerrostalon rappuun. Liesiflekti oli sillo vielä keksimättä, joten raban dunkkis anto melko styrkan kuvan.
On torstai, hernekeiton dunkkis on vallannut koko raban. Maanantaisin taas tsilari Anttilan muija paistaa veripalttuu ja koko raba tsennaa sen.
Lauantaina saamme hiukan monipuolisemman kuvan. Useimpien faijat on vielä duunis, paitsi Mutikaisen äijä toisesta kerroksesta. Se oli yöllä taas tullu fyllassa himaan, käyny matkalla snagarilla ja lahjonu piskin hiljaseks porilasen jämillä… Mutsit on täyttä häkää häärimässä liesien ääressä.
Mutkaisellla paistetaa kaalikääryleitä, Merosilla on lihapullii ja taitaa siellä olla bostonkakkuki uunissa. Viialaisilla tehdään makaronisoosii ja Johanssoneilla paistetaa silakoita. Meidän mutsi duunaa merimiespihvii ja Rex-kakkuu.
––––––––––
Alkuperäisen stoorin on skrivannu Ralf Nyberg. Se on julkaistu hänen skrivaamassa Herkkuhetkiä ja hyvää mieltä –safkakniigussa. Ralf Nyberg skrivas safkastoorei mm. Elanto-lehteen 70-luvulla. Slämy-skrivaus: Slämyn toimitus / Kari Kemppinen
Vegestartterit
Paistettu tofu-kasvisherkku
Broiskusafkat:
Broiskua takaa-ajettuna
Saldet
Ananaskaali
Arabialainen tomaattisalaatti
Läskisafka
Jauhelihapihvit
Lehtipihvileivät
Lihamureke
Pistaasikuorrutetut lihapullat
Seiloripihvit
Nassukkasafka
Sinkkukinkku
Veget
Juustoinen sienikiusaus
Tsufekeikit ja muffat
Rex-kakku
Muut:
Muut
