Slangi Kalevala

Hurja Lemminkäinen. Kaunis Kaukomieli. Joka gimman punatukkainen
toiveuni, on nyt tosi kusessa! Pakeni Pohjolasta tapettuaan Pohjolan
isännän. Louhi pisti perään koko sotajoukon. Nyt jäbä spiidaa
mutsilleen himassa, ettei tiedä minne singrais.
Mutsiin voi aina luottaa,eiks vaan?

Slangi Kalevala Lemminkäinen 2

Ahti skiglaa haneen

Mutsi Ahdille saneli:
”Varoitinhan jo sinua
lähtemästä Pohjolahan,
pyysin, jäämähän himaasi!
Missäs nyt voit piileskellä,
minne karkuhun karata?
Ettet joutuisi kusehen,
vastuuseen tekemisistäs.”

Sanoi nuori Lemminkäinen,
En tiedä mihin menisin,
jemmoja on niin snadisti.
Mitä mutsi ehdottaisit?
Vähissä on piilomestat,
jos menisit skutsiin puuksi,
kohta jo puut kaadettaisi,
polttopuiksi pilkottaisi.
Jos meet marjaksi mäelle,
tuho sielläkin tulisi:
gimmat skruudais jälkiruuaks!

Jos meet jeddaksi skönehen
karikoille abboraksi,
sielläkin tuho tulisi:
Joku verkolla vetäisi,
äijät ottais nuotallansa.
Jos skutsiin menet sudeksi
metsästäjä keihästäisi.”

Silloin itse Lemminkäinen
sanoi mutsilleen mutisten:

”Noi on tullu funtsatuksi,
kertomasi piilomestat.
Kerro parhaat piilopaikat,
kostajat on kohta täällä!”

Silloin vastas mutsi sille:
Tsennaan mä hyvänkin mestan,
kunhan sä lupaat minulle,
ettet lähde taisteluihin,
etkä koske fektoihisi
Nyt saat vannoa valasi
ettet minkään syyn takia
mene toista möördaamahan!”

Lupas hurja Lemminkäinen,
ettei lähtisi sotihin,
koskisi ei miekkoihinsa.
Fektailu ei nyt huvita,
eikä miesten tappaminen.
Viel on haavoja kropassa,
vanhoissa skaboissa tullu,
saatu joskus flaidiksissa.

Silloin mutsi jemman kertoi:
”Rantsussa on faijas botski,
sen saat skuffata vesille
skiglaa kauaksi skönelle,
yhdeksän skönen ylitse,
saarelle ulommaiselle.
Siellä faijas piileskeli ,
kriguu kauheeta paossa,
hengissä tuli takaisin.
Mene sinne nyt sinäkin,
pysy siellä yksi vuosi,
piilottele vielä toinen.
palaa tänne kolmantena,
faijasi taloon takaisin”.
Laittoi äijälle evästä,
voita ja sianlihoja.

Lähteissänsä Ahti bamlas:
”Singraan pitkiksi ajoiksi,
menee varmaan vuosiakin.
Morjensta nyt mutsiseni!
Kunhan ryysaa Pohjan miehet,
kyselemään nuppiani,
sano: -Skloddi on kadonnut,
lähtenyt ikiajoiksi.”

Skuffas botsinksa vesille,
hiivas mastoon purjeen suuren,
itse tsittas ahterihin,
lähti skiglaamaan skönelle.
Pyysi tuulta työntämähän
skuffaamaan kesä blosiksen,
puhaltamaan purjeisiinsa,
sieltä kauaks päästäksensä.

Blosis työnteli venettä
foogut kuljetti alusta,
kaksi pitkää kuukautta,
kului kolmaskin vesillä.

Vihdoin pääsikin perille,
kaukaiselle rannikolle,
saaren gimmat kummasteli,
kuka skiglaa purkkarilla,
saaren vieraan valkamalle?
kuultaiskohan uutisia,
mitä hendaa manterella?

Saaren rantaan päästyänsä,
kysyi tullessaan tytöiltä:
”Oisko mestaa purkkarille,
majapaikka budjattavaks?
Veti botskinsa teloille,
kysyi mestaa goisattavaks,
kun on matkasta väsynyt
singrannut sodan jaloista?
Saisko skutsia vähäsen
kasketakseni palasen,
budjattavaks pikku pläntin?”

Saaren gimmat vastasivat:
”Ei oo mestaa maataksesi,
eikä puita kaataaksesi,
kasketaksesi tiloja.
Kaikki maat on dilkattuja,
pelloista käräjät käyty.”

Sanoi nuori Lemminkäinen:
”Oisko täällä mestaa mulle,
jossa voisin sjungaella,
karaokee veisaella?

Saaren gimmat svaarasivat:
”Sjungaamaan voit meille tulla,
karaokee veisaamahan.”

Niinpä alkoi Lemminkäinen,
heti tultuaan sisälle,
sjungailemaan kulttivirttä.
Bissetuopin täyteen sjungas,
smörree ja sianlihoja!
Taiko mättöö skruudattavaks,
syötäväksi Kaukomielen-

Kun on hienot pöytätavat,
sjungaa pöytään tarvekalut:
Hopeasta ruokaveitsen,
hienon haarukan hopeesta.
Kundi skruudas kylliksensä,
divas bisset onneksensa.
Lähti tsiigaamaan kylille,
katsastamaan kaunottaret.

Kävi öisin bylsimässä,
kaikki tussut tussutteli.
Ei ollu sitä pimua,
jota ei olisi saanut.
Makasi tuhat mamista,
satamäärin leskiäkin.

Sitä diggas häntäheikki,
seikkailla joka kylässä,
käydä kaikki kyntämässä.
Yks jäi silti kyntämättä,
yksinäinen vanhapiika,
saaren pitkän niemen päässä.
Ei vaan ehtiny ikinä.

Sitt tuli himaan ikävä,
päätti lähteä kotihin.
Tuli vastaan vanhapiika,
katkerana näin saneli:
”Kuule karbaasi komea,
miksen kelvannu sinulle?
Kiroon purkkaris stenulle!”

Ahti hoidella lupasi
sopi treffit iltaselle.
Illan tullen Ahti läksi
kyläilemään niemen päähän.
vanhaa piikaa borstaamahan.

Hogas matkallaan majalle,
miehiä joka talossa,
teroitteli fektojansa
hioskeli skeglujansa,
häntäheikille tuhoksi,
pojan pallien menoksi.

Tuli hoppu karbaasille,
klabbeista tomut karisti,
ja jäi harppu hoitamatta,
bylsimättä vanhapiika.
Oli päästävä himahan.

Rantsu

Tietoja Rantsu

Mainosalalta eläkkeellä oleva kyynisdepressiivinen Sörkän gimma. Harrastukset runojen skrivaaminen ja keramiikan teko, luonto, eläimet.
Kategoria(t): Arkisto, Blogi Anja Rantamäki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *