Aihearkisto: Blogi Pekka Sauri

    Tilanne on riistäytymässä hallinnasta. Nyt Rion olympialaisten alla täkäläinen kissa väittää kivenkovaan, että olympia-aate tulee säilymään hengissä vain ottamalla taidelajit jälleen mukaan kisoihin, kuten oli laita vuodesta 1912 vuoteen 1948. Musiikin, kirjallisuuden, kuvataiteen ja arkkitehtuurin olympialaisissa ei tarvitsisi … Lue loppuun →

  Tästä on vuosia, mutta jostakin tietymättömistä humahti mieleen. Istuin pahvimukin kanssa laiskaa kesäaamua tuossa Kukkapuiston lippakioskilla maalarihaalaristen remonttimiesten liitteenä. Sattumoisin kun nostin katseeni, suoraan yläpuolella kaarteli verkalleen kiistämätön merikotka siniavaruuden auerta vasten. Sanoin tästä auringossa helottaville miehille. Heistä vanhapartaisin … Lue loppuun →

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri pohtii uudessa videoblogissaan miten valtava muutos Helsingissä on parhaillaan käynnissä. Muutos on sekä kaupunkirakenteen muutosta että kaupunkiyhteisön, sen toimintatapojen muutosta. Kaupungin ilme muuttuu, kun yhä isommat alueet ovat kantakaupungissa vapautuneet asuntotuotannolle. Kaupunkia rakennetaan entistä tiiviimpää tahtiin. 80 … Lue loppuun →

Heinäkuu 1952. Vanhempani läksivät Helsingin olympiakisojen alta häämatkalle Norjaan, missä isotätini Alma oli joskus 1920-luvulla minulle tuntemattomista syistä mennyt naimisiin metsänhoitaja Halvdan Rosenbergin kanssa. Isotäti ja Halvdan-setä olivat kierrättäneet nuortaparia Lillehammerin ja Hamarin kaupunkien ympäristössä ja majoittaneet tämän joksikin yöksi … Lue loppuun →

Kun yrittää kovalla kiireellä ajaa aamulla partaansa ettei näytä illan pitkässä valtuuston kokouksessa aivan rantarosvolta ja ihmettelee, kun höylä tuntuu kovin tylsältä ja tehottomalta ja jälki näyttää kehnolta. Arvasitte oikein: höylän teräosassa oli se muovisuojus päällä.

”Pekka”, sanoi käheä ääni täydessä bussissa Runeberginkadulla. Käännyin: lippalakki- ja silmälasipäinen, keski-ikäinen mieshenkilö urheilukassi sylissä. Ei erityisiä tuntomerkkejä. Katseemme osuivat. ”Reijo”, hän sanoi (nimi muutettu). Vuodet vilisivät, vuosikymmenet, kunnes humauksessa valkeni. Olin 1980-luvun alkupuolella Järvenpään sosiaalisairaalassa harjoittelemassa psykologin hommia, ja … Lue loppuun →

Watch video! Helsinki ryhtyi kierrättämään rakennustyömailla syntyvän maa-ainesjätteen. Jätteestä tuli hyötymateriaalia, jota voidaan kierrättää ja käyttää uudelleen. Juuri tällä tavalla rakentuu tulevaisuus, toteaa apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri. Säästämällä ympäristöä, keksimällä keinoja ratkaista aikaisempia ympäristöongelmia saadaan hyötyä paitsi ympäristön myös kaupungin talouden … Lue loppuun →

Myöhäisillan särpimeksi sallittakoon pikkuinen kertomus, joka ikään kuin alleviivaa ihmiskunnan kaiken voittavaa, vastaansanomatonta yhteisyyttä arjen tuiverruksessa. Astianpesukone lakkasi toimimasta. Näytöstä loisti punahehkuisena virhekoodi E24. Testosteronin virratessa väkevänä munaskuissani päätin korjata laitteen itse, ja tuumasta tekoihin. Säästääkseni aikaanne hyppään pitkän ähinä- … Lue loppuun →

Ihmisarvon rajalla, osa 789. Joulun alla juoksin kaupungilla toimittamassa ties mitä tuiki tärkeitä asioita. Kotimatkalla, tihkupimeän kähmässä, laahauduin tutulle ratikkapysäkille. Penkillä katoksen alla istui pariskunta, tai joka tapauksessa nainen ja mies, jotka välittömästi tunnistin jo vuosikausien ajalta, eri ratikkapysäkkien penkeiltä … Lue loppuun →

Näinä aikoina moni näyttää olevan kovin ymmällään maailman menosta. Tässä tilannekuvaus kymmenellä virkkeellä. Teknisen kehityksen myötä niin oikea kuin vääräkin tieto leviää ihmiskunnan kesken yhä nopeammin ja yhä laajemmalle. 2. Tästä seuraa, että maapallo pienenee nopeammin kuin koskaan ennen. 3. … Lue loppuun →

Mietin viime yönä klo 2.55-4.20 seuraavaa: Miten ihminen, joka sentään on mennyt Marsiin, voittanut isorokon ja todistanut Higgsin partikkelin, ei ole keksinyt toimivaa *sopimisen* menetelmää? Eikö tähän ole osoitettu riittävästi tutkimusmäärärahoja? Kun viime aikojen menoa on katsellut sekä Suomessa että … Lue loppuun →

Näinä aikoina kannattaa pitää mielessä, että jokaista tuohtunutta, lyhytnäköistä ja raivoavaa huutajaa kohti on vähintään sata rauhallista, kaukokatseista ja avuliasta kansalaista. He eivät vain samalla lailla pistä silmään. Maailma muuttuu, ja löydämme ratkaisut ongelmiin päivä kerrallaan. Tasa-arvossa, sananvapaudessa ja avoimuudessa … Lue loppuun →

Nyt Suomi nousuun kesäkurpitsallla! Kesäkurpitsaa myydään kaupoissa pilkkahintaan, ja kotiviljelijöillä on tietämistä, miten sadosta pääsee eroon. Kas näin ikään: otamme pari vaaksan mittaista kesäkurpitsaa, sipulin, valkosipulin kynnen tai toisen, puolikkaan palon (sic) tuoretta chiliä ja puolen sitruunan mehun. Pilkomme sipulin, … Lue loppuun →

Mietin viime yönä klo 3.15 – 4.05 seuraavaa: Oletteko tulleet ajatelleeksi, että tieto ei ole enää hallitsijoiden monopoli? Nyt miltei jokaisella kansalaisella on sormenpäidensä ulottuvilla kaikki maailmassa julkaistu tieto. Tämä on vallankumouksellista jos mikä: kaikki tieto on kaikilla, ja salaista … Lue loppuun →

Turussa ravintola Julinia järjesti torstaina 70 vähävaraiselle perheelle ravintolaillan. Äsken kerrottiin radiossa, että Paraisilla paikalliset ovat tänään järjestäneet syyrialaisille pakolaisille kalastuspäivän, jossa opastavat tulijoita onkimisessa ja kalojen tuntemuksessa. Tällaista vapaaehtoista yhteisyyttä nousee yhä enemmän joka puolella Suomea. Käsillä on historiallinen … Lue loppuun →

Maailma on lyhyessä ajassa myllertynyt siten, että kommunikaatio, viestintä, vuorovaikutus kyseenalaistaa ja alistaa säännöt, rakenteet ja organisaatiot. Ennen vaadittiin, että säädöksiä noudatetaan; nyt vaaditaan, että niitä katsotaan sormien välitse. Hyvinvointivaltio on muuttunut ikäväksi byroslaviaksi. Tämä on väistämätön seuraus vaurastumisesta, tiedon … Lue loppuun →

Ajattelin äsken kotimatkalla raitiovaunussa seuraavaa. Tai ehkä tunsin pikemmin kuin ajattelin. Kävin tänään (16.5.) Arabian katufestivaaleilla vihkimässä kahdeksan kerrosta korkean seinämaalauksen ja muuten katselemassa touhua. Puoli kilometriä Hämeentietä oli suljettu autoilta, ja liikkeellä oli tuhansia ihmisiä, nuorisoa, lapsiperheitä ja varttuneempia. … Lue loppuun →

Elämäni keväät. Lauantaina kuulin tämän vuoden ensimmäisen peipon laulun Tähtitorninmäeltä. Kotiin päästyäni merkitsin perinteiseen tapaan havainnon kouluaikaisen lintukirjani (Leo Lehtonen: Jokamiehen lintukirja, painettu Werner Söderström Osakeyhtiön kirja- ja laakapainossa Porvoossa 1955) marginaaliin peipon kohdalle. Huomasin, että ensimmäinen merkintäni peiposta oli … Lue loppuun →