Musta tuli mutsi kuuskytluvun alussa. Mä oon ollu ihan uuno mutsi. Mä skagasin ihan ältsysti skidin käsittelyy. Ei silloin ollu sellasii kniigoja, tai ehkä oli, mutten hogannu etsii. Kniigoi jois olis opetettu skidien hoitoo. Neuvoloita oli, mutt silti tuntu, ett teen jotain feeluu. Mä byyttasin vaippojakin jatkuvasti, kun skagasin vappaihottumaa. Mä goisasin toinen ööga auki ja kuuntelin snadin hengitystä. Välillä mä olin varma, ettei se hengittäny. Mä spiidaa pillitin kun skidi parku. Voi vitsi kun mä oli dorka!
Mutt ajan mittaa sitä otti iisisti ja friidu kasvo ihan normaalist. Oppi kävelee alle vuoden ja heittään läppää snadisti vuoden vanhana. Ne ekat sanat oliki sitt kliffoi: äittä ja isi, tunnisti siis kuka se hermo muija oli, joka sitä kyyläs jatkuvasti, ja mikä karbaasi sitä aina sekstas poskelle, kun se tuli himaan – huhuh!! Siitä se alko, friidu rupes bamlaa ihan asiaa.
Oltiin kerran dösass matkalla ties minne. Oli sellaset vastakkain tsitattavat mestat. Vastapäätä tsittas tosi gammeli mummu (niinku mä nyt). Se rupes sgriinaa mun friidulle, koko lärvi auki korvasta korvaan. Skidi sano mulle: Kato äiti toll tädill on ihan mädät hampaat! Mummun luukku meni umpeen nopeasti, sit se kerto friidulle, ett se oli skruudannu liikaa karkkia elämänsä aikana. Likka sai vähän funtsattavaa, kantsuisko karkkii skruudaa, jos leegot menis tollaisiks.
Mun likka oppi aikanaan, mitä voi sanoo vieraille ja mitä ei.No sitte tuli se aika, kun olis pitäny vastata skidin kiperiin froogiksiin. Mistä mä oon tullu, miten mä oon sinne jotunut, olitsä syöny mut, oliks sun nimes silloin Päivi jne jne.
Miten mä olisi osannu selittää noi jutut, kun en oikein itsekään snaijjannu niitä. Ei niitä mullekaan kukaan ollu kertonu. Tytär oli hoitajatädiltä kuullu, että sillä oli vauva magassaan. Yhtenä päivänä friidu kysy sit multa, onko se ollu mun magassa? Pakkohan siihen oli sanoa että joo-o. Miten mä olin sinne jotunu, oliksä syöny mut! Vai oliksä pieni tyttö silloin? Ja olks sun nimes silloin Päivi? Voi taivas! Mä olin ihan kusessa, miten mä ton selvitän? Niinpä otin käyttöön kukka ja mehiläinen saagan. Isällä on siemeniä, se on niinku mehiläinen. Äiti on se kukka, johon mehiläinen vie siemenen ja vauva alkaa kasvaa äidin masussa! Huhhuh selvisin! Näin, että friiduu jäi askarruttaa ne jutut ja se pyöri sängyssä pitkään ennen kuin sai unesta kiinni.
Meni snadisti aikaa, kun sitte yks päivä naapuritalon muija kerto meille, että ollaanks me kuultu mitä meidän friidu kertoo pitskulla? No ei oltu. Se kerto, ett joku oli skuffannu lastenvaunuja meidän pitskulla ja friidu oli menny tsiigaa sitä snadii skidii. Täti oli froogannu likalta, ett oisko klifaa, jos sullakin olis tommonen pikkubroidi tai –systeri. Meidän friidu oli vastannu ett, joo olis se kauheen kivaa, mutt meidän isiltä on siemenet loppu! No tietty Rantamäki tuli punaseks pärstältä ja froogas, ett mitä hittoa sä oot tolle skidille kertonu!!
Skidit on fiksuja, ne osaa päätellä ihan ite: Jos kaikki alkaa siemenestä, niin jos ei mitään synny, niin siemenet on loppu. Loppu, slut, kaputt!
Tää on pakko kertoo ihan lopuks. 17 dösassa mun edessä tsittas kerran kauan sitten, nuori mutsi n. 5 v tytttö sylissään. Kun dösa pysähty pysäkille ja porukkaa lappas sisään, niin se pikkufriidu huus jokaisen miehen kohdalla: – Onks toi mun isi, onks toi mun isi, onks toi mun isi? Aiii äiti älä nipistä!! Se nauratti meitä muita, mutta friidun mutsi oli ihan nolona. Skidi oppi varmaan sen, että jos utelee liikaa niin se sattuu pyllystä..
Rantsu