Ilmarisen ja Pohjan Tytin häät on vietetty ja nuori pari lähtee nyt Pohjolasta. Tytti ei
snaijaa miks on mieli niin apea, kun pitäis olla onnen kukkuloilla. Funtsaa onks kaikki
morsiamet samanlaisii kun se?
Miks on morsian apea, allapäin pahoilla mielin,
sydän aivan murtumassa,
Kevyempi sulhon mieli, aurinkoisempi ajatus.
Paha mulla painajainen, syksy-yötä synkeämpi.
Oli yksi leskivaimo, morsianta näin valisti,
Muistatko mun neuvojani: ”Älä karbaasiin ihastu,
luota silmän iskuihinsa, hunajaisihin sanoihin.
Niill on naima mielessänsä, aatoksissaan sänkypuuhat.”
Siksi neuvonkin sinua:” Sano vastaan sulhasille,
sano se sanoilla näillä: Ei oo ollenkaan minusta,
meikäläisest morsiammeks, flaidailemaan miehen kanss.”
Et sä uskonut minua, kuunnellu mun neuvojani,
läksit miehelle mukahan, ikiorjaksi isännän,
piiaksi pahan anopin. Kovan koulun käydäksesi,
elääksesi piinan pitkän, kuunnellen apen sanoja,
ivaa ilkeän anopin.
Kukkana kodissa kasvoit, silmäteränä isäsi,
päivänpaisteena mudesi, sisarustesi ilona.
Sä sait lentää lehtisenä, ulos usvana paeta,
kipinöinä pyörähdellä, fogelina lauleskella,
Voi nyt systeri sinua, vaihdoit rakkahan kotisi,
vaihdoit armahan mudesi, vaihdoit broidin ja sisaren,
vaihdoit marjamättähäsi, kaskikantoihin kovihin.
Sliibaa, sliibaa gimma nuori, sliibaa lammikot himahan,
kyynelöi himapitskulle, vodat stikkaa tulvimahan,
jos et saa nyt itketyksi, sliibailet kun tuut himaasi,
löydät faijan lautehelta, delanneena, paistuneena.
jos et saa nyt itketyksi, itket kun tulet kotiisi.
löydätkö mudesi vanhan, navetasta kuollehena ,
maitokuppi kaatuneena. Vielä itket veljeäsi,
siveätä systeriäs , turman teille joutuneita.
Spiidas Tytti mietteitänsä, Spiidas vaan, eikä toennu.
Spiidas lammen lattialle, pihan virtaamaan vesiä.
Moi systeri sirkkuseni, entiset ikätoverit,
kuulkaa mä mitä sanelen, mikä mussa on vikana,
mikä iski tän ikävän? Äskenhän halusin häitä,
halusinhan sulhasenkin, mikä on vikana mulla,
mistä moinen mielen muutos, kotoani pois halusin,
anoppilaan budjaamahan?
Rantsu