Väinämöinen oli haikallu Pohjan friidun perään, siitä saakka, kun se oli nähny Tytin pilven reunalla. Väiski oli yrittäny
saada gimmaa rekeensä, mutt Tytti teki jäynää Väinämöiselle, Kysy osaakse halkasta jouhen terVättömällä skeglulla,
entäs osaaisko se vetää tuohta stenusta, tai veistää botski kyynärluusta.
Kaikkihan se Väinämöinen osas tehdä, mutku piti vene flöidaa, se iski kirveellä omaan klabbiinsa. Ei tietysti tahallaan,
vaan Hiiden pirulaiset teki sille niitä jekkuja. Lopuks Pohjan akka ilmotti, ett se joka byggaa sille Rahaa sylkevän
Sammon sais Tytin. Siihen ei Väinämöinen pystyny, mutt se ties, ett Seppä Ilmarinen osais. Lupas toimittaa sepän
Pohjolaan.
Taikomalla se sai Ilmarisen vietyy Pohjolaan, tekee sitä Sampoo. Louhi tuli ikionnelliseks ja jemmas Sammon kaltsiin.
Seppo venttas nyt, ett se sais palkkionsa, kuvankauniin Pohjan Tytin. Tytti taas keksi omia verukkeita.
Seppo oli ihan maassa, uhkas jopa kaulakiikulla. Louhi tyynnytteli karbaasia ja järkkäs hyvän botskin, joka vei sen
himaan. Himassa Väinämöinen funtsas mahiksiaan. Se bytskas veneen Vipusen jeesillä ja läks salaa Ilmariselta, hakee itelleen sitä friiduu.
Ilmarisen systeri snaijas mitä oli meneillään ja kerto Sepolle, ett nyt äkkii matkaan, Väinämöinen on sua jo snadisti
edellä.
Tuli Seppo Ilmarinen. takoja iän ikuinen, astui Pohjolan tupahan,
vaatimahan dooristansa.
Kannettiin olutta tuoppi, kaljakannu kannetihin,
handuun Seppo Ilmarisen. Seppo kiitti kunniasta:
”Enpä huoli sahtianne, enkä kittaa kaljojanne,
ennen kuin saan kihlattuni, rakkaimpani vierelleni.
Eipä anna Tyttiänsä, kiero Pohjolan emäntä,
vielä täytyis Lemminkäisen, kyntää Hiiden kyinen pelto.
kääntää vielä maa matoinen.
Silloin Seppo Ilmarinen, meni friidun kammarihin,
kertoi ehdot tyttärelle: ”Yön bööna, hämärän friidu,
Minnaaks kun väsäsin Sammon, duunasin rahamasiinan.
Ikivalat silloin vannoit, lupauduit mun muusakseni,
kainaloiseksi kanaksi, ikuiseksi kaiffariksi,
Nyt ei luovukkaan sun mutsis, ellen kynnä Hiiden maita
kyistä peltoo käännättele.”
Tuli morsian avuksi, antoi neuvot kyntäjälle:
”Kulta-aura kilkuttele, hopealla huolittele,
sillä kynnä kyinen pelto, käännä multa kynnökselle.”
Kullan ahjossa sulatti, hopeansa lietsimessä!
Takoi niistä mahtiauran, teräksestä säärystimet,
puki päälle rautapaidan, teräsvyön vei uumillensa.
Otti rukkaset kiviset, valjasti tulisen ruunan,
läksi pellon kynnäntöhön,
Näki päitä pilkistävän, käärmeiden sihiseväisten,
Sanoi niille kyntäessä: ”Moi masi jumalan luoma,
Oliks pakko tielle tulla, alle auran ahtautua.
Antaa nyt vetää edestä, hittoon sieltä painukaatte,
menkää kyyt jo piiloihinne, muuten päänne katkeaapi,
poljen alle mulloksien.
Niin sai pellon kynnetyksi, sanoi sieltä tultuansa:
”Nyt on pelto kynnettynä, joko luovut tyttärestäs,
annat mulle ainoisesi?.
Ei vaan helly Pohjan akka. Pisti vielä ehdon uuden :
” Tuo viel karhu Tuonelasta, messissä susi Manalan,
tuolta Tuonen metsiköstä , Manalan majan perältä.
Neuvoi morsian Sepeä: ”Teräs-suitset jos tekisit,
päitset jerkusta takoisit. Nappaa niillä Tuonen karhu,
taltuta susi Manalan.”
Takoi Seppo Ilmarinen. Utufriidun jeesiin pyysi,
kehittämään usvapeiton, pehmentämään sammaleita,
vaimentamaan kuulumista.
Niin teki sudelle suitset, karhun rautakahleisihin,
sieltä Tuonen kankahalta, sinisen salon perältä.
Froogas taas akan tytärtä: ”Anna akka tyttäresi,
toin sen karhun Tuonelasta, suden skutsista Manalan.”
Ei riitä nämäkään vielä. ”Ehkä saat pimuni sitte,
kun tuot mulle suuren hauen, aivan ilman onkimatta,
verkkoja virittämättä, tuolta Tuonelan joesta.
Sadat on käyny fiskaamassa, ei yksikään oo palannut.”
Nyt tuskastui jo Sepekin, sanoi hermoillen Tytille:
”Nyt jotui kusehen kundi. Pitäis tuoda jättijedda,
ilman metskiä ja emmeit. Tuonen mustasta joesta,
Manalan ikipurosta!”
Antoi morsian apuja: ”Älä hermoile kaveri.
Tao oikein jätti kotka, vaakalintu valmistele,
sille jerkusta tee klabbit, teräskynnet varpaisihin.
kotkan selkään itse nouse.”
Duunasi komeen fogelin, itse kiipes linnun päälle.
Käski Tuonelan joelle, nappaamahan jätti jeddan,
nostamahan kynsissänsä, liikkuva kala lihava.
Rantsu
