50-luvulla, alko hissukseen nousukaus, duunia riitti jopa vain kansakoulun käyneillekin. Sitä riitti 90-luvun lamaan saakka. Sota oli sotkenut meidän perhe-elämämme, niin kuin monen muunkin, se oli fittii aikaa. Mutsi ja faija eros 1948. Skrivasin siitä joskus kipuni ulos.
Isä lupasi, mukaani otan, /äidin jätän otan Lotan. / Äiti huutaa – Se lasta narraa, /tyttö ei usko vaan isäänsä tarraa /Aikaa on kulunut tästä,/ enemmän jo tietää elämästä, Lotta./
Faija ei ottanut mua messiin Austraaliaan vyötiäisiä pyydystämään, vaikka lupasi. Sitä paitsi, ei Austraaliass olis ollukaan vyötiäisii. Mutsi teki himassa lampun varjostimii, jotka mä kävin blisaamassa Stadin sähköliikkeisiin. Joskus rundista tuli aika pitkä, ennenku kaikki oli blisattu. Skole ei kauheesti kiinnostanu, siks piti mennä duuniin, että vois jeesaa mutsii. Faija oli uusis naimisiss, eikä niitä elatusmaksuja aina tullu. Oli tosi tiukkaa aikaa ja mude sai funtsii miten selvitä esim. talvesta, kun puita piti tsöbaa alvariinsa. Kun juna toi halkoja Hagiksen torille, olin minä junaradan vieress jutesäkin kanssa. Usein junaradan varrelta löyty puusälettä ja tuohta, joita keräilin. Mutta joskus kävi sellanenkin säkä, että mulle stikattiin joku snadimpi halkokin. Välillä jouduttiin viemään jotain kaniin. Kaikki kelpas silloin pantiks, palttoot, lakanat, nahka-selkäiset kirjat ym. Kulta- ja hopeaesineitä ei meiltä löytynyt. Muistan vieläkin, elokuvateatteri Fenixin vieressä olleen panttilainaamon döfiksen ja sen luuppiöögaisen miehen. Muistan sen nuotin, kun se kailotti: ”Palttoo viisisataa”!!!
Must oli ihan kliffa päästä tienaamaan fyrkkaa, osa mulle, osa himaan. Kaikenlaista duunii onkin tullu kokeiltua. Skolen kesälomilla olin Arabian tehtailla duunissa. Yhtenä kesänä leikkasin siirtokuvia urakalla paiskiville liukuhihnaduunareille. Siinä sai pitää kiirettä, sormet oli sinisinä ja turvoksissa illalla. Toisena kesänä maalasin kultaraitoja lautasten ja kuppien reunoihin ja mokkakuppien korviin, sekä kultauksia niiden sisälle. Arabiassa oli jalkadreijat, joita potkittiin vauhtiin toisella klabbilla – näin ainakin olen muistavani. Olin silloin 13-14v , työpäivän pituus oli 7.00 -17.00. Kellokortti tietysti. Matkan dallasin jalkaisin, sillä 34p tuntipalkalla, ei kantsinu käyttää ratikkaa. Lapsityövoima oli halpaa. Yhteen aikaan tehtiin mutsin kanssa vöitä macramee-tekniikalla, Fabianinkadun Wilh. Salinille. Olin yhtä näppäräsorminen kuin mutsikin ja nopee oppimaan. Niistäkin tuli sandisti fyrkkaa. Ihan kaikkii duunimestoja en enää minnaa, mutta Annankadulla oli pieni lafka, jossa olin lyhyen aikaa duunissa. Maalasin Helsinki-aiheisia kuvia nahkaisiin avaimenperiin ja kukkaroihin. Stadikan torni oli ainakin yks aihe. Nahkaan oli prässätty kohokuva, joka sitten maalattiin käsin. Se oli varmaan ennen Olympialaisii. Iltiksiikin tuli jaettuu Hagikseen ja Kaltsiin, kuinka moneen piiriin, sen oon kyllä unohtanu. Iltikset haettiin Siltasaarenkadulta snadista puljusta. Tässä nää duunit olikin, skolen loputtua duunit oli jo hiukka vaativampii, mutt siitä ens kerralla. Muista pluggaa, jos kiinnostuit.
Rantsu