Minun Jouluni

Joulukuu 1948, oli lähes lumeton. Aatonaattona oli 2-3 astetta ämmintä ja Hämeentiellä loskalunta. Mutsi ja faija oli eronnu alkuvuodesta, tää oli eka joulu ilman faijaa. Jynssäsin mutsin ja systerin kanssa messinkiset verhotangot, kuparisen kahvipannun ja ovikellon. Peilipiirongin pinta pyyhittiin pulituuriin kastetulla kangastupolla. Saatiin valkoiset vesiläiskät pois piirongin pinnalta. Pronssattiin kakluunin luukut. Mude harmitteli, ku ei voitu tampata räsymattoja lumessa. Tyydyttiin tamppaamaan ne partsilla. Joulukoristeet haettiin vinttikomerosta. Ei ne kovin kummosii ollu, hienoimmat lasiboltsit oli menny mäsäks pommituksiss. Mutsi anto snadisti fyrkkaa, jotka tuhlasin Hämeentien Tempossa, hopealameeseen, latvatähteen ja lippunauhaan. Ostin lopulla manilla mutsille kakkulapion.

Sveduissa oli oppinu tekee kuusenkoristeita värikkääst kartongist. Tein tontturivistöjä ja pujottelin sydän koreja. Karkkarii ei niihin löytyny. Kuusenkynttilät pistettiin sellasiin rautalankahäkkyröihin, joiden painona oli tinatähti tai –kello. Vasta yöhemmin tuli ne isot sähkökynttilät.

Voipaperista leikattiin lumitähtä, jotka liimattiin botlarilla ikkunaan. Tuli talven tuntu lumettomaan joulukuuhun.
Aatto-aamuna käytiin systerin kanssa tsöbaamassa 3 metrinen iso kuusi, Hagiksen tortsilta. Mutsi vuoleskeli sen runkoo, ett saatiin se, kahdesta höyläämättömästä laudasta ristin muotoon naulatun, kusenjalan holeen.
Edellisnä päivänä oli kuorittu lantut, porkkanat ja perunat. Mutsi oli maustanu ja muussannu ne. Nyt ne paistu uunissa, snygisti koristeltuna ja levitti ihanaa döfistä, snadiin himaamme. En muista oliko elintarvikesäännöstely jo kokonaan lopetettu, mutta kahvia sai jo ostaa, sillä mude paahto brännärissä papuja, niin että koko huoneen ja keittiön käsittävä luksuskoti tuoksu kahville, joulusafkalle ja kuuselle.

Taisipa siihen sekoittua myös lihan tuoksu, sillä äiti oli keittänyt, hallista ostamansa siankylkirullan, mausteisessa vedessä ja lopulta ruskisti sen vielä uunissa. Sanontahan kuului: Kuka keitetyn paistaa, se makean maistaa. Iltapäivä hämärty, latvatähti kimalteli ja sen keskellä kiltsikaenkeli seuras meidän skruudaamista. Mutsin tekemä safka oli aina tosi hyvää. Jälkkäriks maistu rusinainen mannapuuro ja puolukkakiisseli. Lopuks Mude joi vielä kupin vahvaa kahvia piparin kanssa.
Kuusen alle oli laitettu snadit lahjamme, Mutsi sai kakkulapion, olin tsöbannu systerille Pomadaa, en muista mitä sain häneltä. Mudelta saatiin alusvaatteet snygissä lodjussa.Mutt sit oli yks iso ja painavahko paketti, jossa luki vaan Hyvää Joulua! Siellä oli puinen laatikko marmelaatia. Sisällä punaista tököttiä, noin 3 cm, josta sitt piti veitsellä pilkkoa,sopivii stygei. En minnaa olikse Fazerin, vai jonku muun valmistajan. Se oli faijalta meille likoille! Oli ikävä faijaa. Mutsin silmät kimalteli tavallista enemmän. Nyt jo tiedän miksi.
Rantsu