Kirjoittajan arkistot:Rantsu

Se on flunssa aikaa. Mä olin Meriton Spa-redulla toin tahtomattani ja tilaamattani sieltä fittimäisen flunssan. Kaikkihan snaijaa miten se menee, jos ei, niin repikää tosta: Yskä ryskää, hakkaa, HAKKAA! eiks tää tauti koskaan lakkaa, keuhkot vinkuu, paisuu palkeet luulet, että … Lue loppuun →

  mä skrivailen näitä Faija-juttuja jatkuvasti, vaikka faija budjas 17 vuotta uuden muijansa ja kolmen skidinsä kanssa ja on delannu jo 46 vuotta sitten. Mutt se palas vanhimman tyttärensä luokse ja mulla oli faija runsaan vuoden. Hitto vie mä rakastin … Lue loppuun →

Muistan kuulleeni tarinan Golemista, Prahan kummituksesta aivan lapsena, vanha enoni, maailmaa nähnyt mies, osasi kertoa meille lapsille pelottavia tarinoita eri maista. Yleensä hän aloitti sanomalla: – Tämä tarina on sitten totta. Jostain syystä enoni tuli mieleen, istuessani kylmällä oluella, ravintola … Lue loppuun →

En mäkään hämiksii diggaa, mut hämikset diggaa mua. Jo vuosii sitte, yhdess saaress mä tutustuin sbuliin vesihämikseen. Mä makasin suuliksessa, ja tsiigailin yhden plotikon vedenalaista laiffii. Siell oli vesikirppuja, snadii nutipäitä ja sutkan toukka-asteita: sirppileukoja. Mä rupesin seuraamaan yhtä sbulii, … Lue loppuun →

Muistan kuulleeni tarinan Golemista, Prahan kummituksesta aivan lapsena, vanha enoni, maailmaa nähnyt mies, osasi kertoa meille lapsille pelottavia tarinoita eri maista. Yleensä hän aloitti sanomalla: – Tämä tarina on sitten totta. Jostain syystä enoni tuli mieleen, istuessani kylmällä oluella, ravintola … Lue loppuun →

Meidän eka ulkomaan redu tehtiin vuonna 1958. Skiglattiin Aallottarella Tukholmaan. Botskista oli tsöbattu lakkalikööriä matkajuomaks. Tukholmasta tsöbattiin kött pirogereita ja karseen makuista lök korvii, siis lihiksii ja sipulitsieguraa. Ne huuhdottiin alas lämpimällä lakkaliköörillä. Huippuelämys! Sen on lyöny laudalta vain Advokaatti … Lue loppuun →

Eteläsataman läntistä rantavyöhykettä, aluetta Kauppatorin Kolera-altaalta aina Olympiaterminaalin eteläpuolelle kehitetään paremmin saavutettavaksi, keskustan elinvoimaisuutta tukevaksi, toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Makasiinirantaan tavoitellaan uutta arkkitehtuuri- ja designmuseota sekä museotoimintaa tukevia toimintoja. Alue on keskeinen osa kaupunkia kiertävää rantareittiä ja suunnittelun lähtökohtana on sataman rekkaliikenteen … Lue loppuun →

MY:n Copyt ja AD ja mä- Niin,  jätin siis taidehömpötykset taakseni. Ei naistaiteilijalla olis ollu mitään mahiksii silloin, elää taiteellaan. Olis täytyny onoo apurahoja, pitää yksityisnäyttelyitä, hyvissä (lue kalliissa) gallerioissa, saadakseen nimee. Nyt naistaiteilijat ovat hyvin pinnalla kuten Nanna Susi, … Lue loppuun →

Meit oli kolme n. 6-8 v. ikäistä friiduu, samasta talosta, jotka hengailtiin aina yhdessä, joskus talon poikiiki oli messissä. Braijattiin pitskun puolella yleensä nadee ja piilosta, tai leikittiin kauppaleikkei. Gartsan puolella hypittiin Parpii ja naruu, yhdellä tai kahdella narulla. Välillä … Lue loppuun →

Mutsi on kertonu, että mä oon  snadina dyykannu, Pyhtäällä, jonkun sukulaisen skinderin holesta, skeidan joukkoon. Niillä kun oli sellanen paskis, jossa oli kolme sbulii reikää. Oli oltu skeidalla systerin kanss, kun mä olin ykskaks plutannu sinne skeidan joukkoon. Systeri oli … Lue loppuun →

Tarkkailijatonttu Korvatunturin pajalle saapui snadi mies, Snögarin käppänöitä , joku ties. Kliffasti kumarsi ja duunia kysy. Levee smailis pärställään pysy. -Moi! Oon Lippakorva, residenssist Snögarin, Korvatunturilta duunii tsögaisin? Näin se bamlas, se snadi mies, joka arvonsa hyvin ties. Duunii olis´ … Lue loppuun →

Mä oon ollu varmaan jotain 10-12 vuoden ikäinen, kun mulle iski kova kurkkukipu. Budjattiin Näkinkujalla, niinku jotku jo minnaakin mun jutuistani. En tiedä miten muissa perheiss paranneltiin kurkkukivut, flunssat, korvasäryt ja virtsarakon tulehdukset? Meillä ei lekuri ainakaan usein käyny. Mulla … Lue loppuun →

Olipa kerran kettu: Mustajalka, rakastettu. Dallas pitskullemme, niinku joku tuttu, eikä skagannu Se oli nasta juttu. Ei se sentään syliin tullu, sehän ois dorgaa. Ei se hullu ollu. Jos oisin silloin snaijannu mitä snaijaan nyt, oisin sen veke heti häätänyt. … Lue loppuun →

Se on flunssa aikaa. Mä olin Meriton Spa-redulla toin tahtomattani ja tilaamattani sieltä fittimäisen flunssan. Kaikkihan snaijaa miten se menee, jos ei, niin repikää tosta: Yskä ryskää, hakkaa, HAKKAA! eiks tää tauti koskaan lakkaa, keuhkot vinkuu, paisuu palkeet luulet, että … Lue loppuun →

Pitele mua vielä, kuten silloin. Silloin, kun monin illoin lepäsimme sylikkäin. Eri huoneissa nyt nukumme, ei enää kasva pikku sukumme. Tule silti luokseni , nuuhki hiuksiani. Suutele kaulaa,niskaa, suuta. En nyt tarvitsekaan mitään muuta. Kuiskaa korvaan rakkaussanat. Anna meille aikaa, … Lue loppuun →

Täällä aina, silloin tällöin, skrivaillaan siitä, kuka on junantuoma ja kuka aito stadilainen. Kuin kauan pitäis olla stadilainen, ett vois ihan vilpittömästi käyttää sitä arvonimee? Täss on dokunenttii mun suvustani. Mun isoifaija oli Kauhajoelta ja mummu Karstulasta lähtösin. Ne on … Lue loppuun →

Kuten skrivasin ”Stadin friidu menee duuniin III”- stoorissani, keramiikka- harrastukseni alko irtisanomisestani. Olin 56, joten duunii oli turha ees tsögaa. Kaikkee olin vapaa-aikoinani koklannu: Posliinimaalausta, emalikorujen väsäämistä, vedun kaiverrusta ym. Työväen opistossa. Alastonmallii kävin piirtämässä Kulttiksella ja päästyäni Taideakatemiaan, piirsin … Lue loppuun →

Tässä taas yks tosistoori kaukaa menneisyydestä, kun kesät oli kuumia ja minä vietin kesiä saaristossa. Luonto tuli lähelle ja opin paljon. Onko muilla tällaisia kokemuksia? Havaintoja lammikon reunalla. Plotikossa, kaislikossa keskipäivän auringossa tsimmaa snadit sammakot, snadit, mustat pallerot. Tsimmaa ihan … Lue loppuun →

(uusinta, kuinkahan vanhaksi konnat elää?) Näin stoori Bufo bufosta alkaa: Kun se födas, ei ollu sillä handuu ei jalkaa Faijastaan, tai mutsistaan ei snadi tullu tietämään. Orpouttaan joutui jo syntymästään sietämään. Skolessakin sitä aina jäynättiin, sgriinattiin, ja nuijapääksi haukuttiin. Ei … Lue loppuun →

Ajankohtaista Fisustusredu. Jaska lähti fisustamaan lyyli mukanaan. Stadin lähisaariin fisumestoi tsiidaamaan. Jaska tsennaa aina, mistä abboreita saa karikot ja stenurantsut on varmaa apajaa Jaska sano gimmalle: ”Stikkaa tonne, kahden stebun rakoon siell on sbulit, snadit lähtee pakoon.” Lyyli stikkas sinne, … Lue loppuun →

Pitkän talven jälkeen landella bastu lämpee koivuklapeilla. Galsa hormi sisään savuu pukkas, nokkosperho lauteen alla, suuntavaiston hukkas. Lysnasin ku välikaton hupakot, siis lepakot heräilivät siskonpedillään, ja bamlas näin, omalla Nakskielellään: Närätkääheks , nanoks najoks navätkeks nankuks nakujoks naldaaeks najoks nastuubaks. … Lue loppuun →

Juhannus tuli, meni, päivät lyheni. Taas oli havereita Ja hukkumisii. Tuli mieleeni juhannustaiat . Kukat tyynyn alle tai kaivoon kurkistelu, mutta Kalevalassa aino ei ollut tyytyväinen sulhoonsa vaan mei rantsuun funtsaamaan: Nyt on tullut lähtöhetki, aikani jo veks delata. Ei … Lue loppuun →

Se on ihan kohta.. Keskikesän ihanuus, Juhannus Muistojeni Juhannus, ihana keskikesän juhla. Luonto döfaa kieloille ja koivuille. Parasta se oli snadina, jossain murrosiän hujakoilla. Budjattiin mutsin kanss Näkinkujalla, faija budjas uuden muijansa kanssa Siilitiellä. Olin siinä 10 vuoden hujakoilla, käytiin … Lue loppuun →

Meidän mökin pihapuutarha on muuttunu hirvien, vh-peurojen, kauriiden myyrien, hiirien, jänisten, kettujen ja Pöllöjen omaisuudeksi. Ovat havainneet vuorokaudet ympäriinsä tarjolla olevaksi salaatti ja tuore liha noutopöydäksi ! Ei auta vaikka monet, mun puutarhanvartijat kuinka irvistelevät tai tuijottavat uhkaavasti. Mistä apu? … Lue loppuun →

Rantsi, niinku minnaatte. oli födannu silakkalaatikkoon. Se oli saanu siitä ikuisen vaivan: Rakkauden fisuihin ja merifogeleihin. Se jotenki veti puoleensa samaa tautii potevii kamuja. Rami, Markku, Seppo L ja Seppo S, sekä Kurtsi. Merimirri lähti innoissaan lokakuussa kuskiks ulkoluodoille. Minä … Lue loppuun →

Uusinta takavuosilta Näillä mentiin: Mä oon Sörkän sutturoita , kakaroita duunareiden. Pitkäsillan tolta puolelt, huudelta Hämeentie viiden. Blobikassa tsimmaan opin hivasin dyykkaamaanki, Frysis häipy kuumass hiekass, nälkä skruudatess eväitä. Ku ei ollu skrinnareita loonattiin ne Haapikselta, tylsilläkin hokkareilla opin sitte … Lue loppuun →

Dallaan Pitkäsiltaa Hagikseen. Snögee leijuu hissukseen, Tuun mun synnyinmestoilleni uudelleen, muistot palaa lapsuuteen. Tsennaan taas sen tutun döfiksen kusiputkien ja koivuhalkojen. Vappukulkueet starttas, punaliput liehu ihmismassa tortsilla riehu. Eespäin eespäin tiellä taistojen rintarinnan astukaamme siskot veljet näin soi laulu meidän … Lue loppuun →

Nyt kantsuu mennä kuuntelemaan Yön lintuu Uneton ei unta saa, kun ikkunasta pilkottaa maaliskuinen täysikuu. Huuu huhuuu! Yön linnun kuulaan kutsun, kuulee uneton: Hu huu… Rakkaintansa lintu kutsuu. Koko metsä hiljenee. Kuuntelee… Ei kevätyötä yksin, sekään olla voi , siks … Lue loppuun →

Muokattu uusinta Kolme sukupolvee stadilaisii minä keskellä mummun edessä Arska,Oide ja Väinö Blom Faijan krigussa flöidaama kasken raivaaja. Sitä harmitti että tuli flöidattuu noi klabbit väärin, mua se ei haittaa Muokattu uusinta Mä oon skidistä asti digannu runoja. Meill lysnattiin … Lue loppuun →

Mun skidiajan pitsku herättää monii fiiliksii. Asfalttinen ankee mesta ei tuonu luontoo lähelle. Mutta skidit on sopeutuvii. Mull on stydei hajumuistoja siltä pitskulta yhä vieläkin. Päälllimmäisenä muistuu mieleen se avoroskis, joka helteellä dunkkas armottomasti. Sianruokatynnyreissä safkan tähteet kävi, ku kiljupannu. … Lue loppuun →

Virvon varvon nuoreks, notkeeks rikkaaks, rakkaaks tuleviks vuosiks Oven taakse ruokakassit Koronalle lähtöpassit Teksti ja kuva: Rantsu

Uusinta: Näkinkujalla 40-luvulla. Meit oli Näkinkujalla kolme, 7 – 8 vuotiast friiduu, Irma, Anneli ja mä. Siell asvalttipitskulla me braijattiin aina kimpassa, kauppa- ja himaleikkei, natskuu ja jömmistä. Joskus talon sklodditki oli meggess. Sörkän Vennun pitskun puolell oli kaltsi, snadisti … Lue loppuun →

Mä oon monessa stoorissa maininnu, ett mun faija kerto mulle skidinä paljo kaikenlaisista öttiäisistä, ötököistä matelijoista ja tenttas meidän kahden Maapåallon eläimistö kniigan nisäkkäitä. Ei siis ihme, että Stadin gimma tsennaa ötököitä enemmän ku keskiverto landelaisgimma. Pistän uusintana tän runon, … Lue loppuun →

8kk 14pv 22tuntia sitten Rantsi poistu keskuudestamme. Monet tsennas Rantsin paremmin Penana. Eilen oli Pentin päivä. Pieni perheemme olis kokoontunu tänne juhlimaan, ellei Kolkko ja Korona olis pistänyt stopit kaikelle. Suru budjaa edelleen meissä. Faijan muistoksi Ehkä varhaisin muisto, joka … Lue loppuun →

Rantsi oli sellanen skönäri, et tää sopis sjungaa sen muistoks. Vaikka Perfidia oli se meidän styge. Valkonen fogeli Kun aavalle skönen, mä läksin botskillain, sua mutsini ruinasin: Rukoile puolestain! Ja ankkuri botskiin, kun viimein lyftattiin jäi gimmani rantsuun surkeena kyyneliin. … Lue loppuun →

Stadin iltaruuhkan ahtaudessa, hissuksensa vaan, dallaa vanha stadin gubbe, raahaten kolottavaa klabbiaan. Steissiltäkin sai, se lähtee lätkimään, vaikkei äijä häiriöksi ollu kellekään. Klabbiansa vihloo, kun vaan pääsis tsittaamaan. Aleksis Kivi tossa tsittaa tuolillaan, niinku olis samat vaivat, sillä klabbissaan Äijä … Lue loppuun →

8 kk 3 päivää 22 tuntii sitten. Kolkko koputti kolmesti Kun Kolkko koputtaa kolmesti silloin snaijaat ihan varmasti on Kolkko tulossa moikkaamaan se meggeensä ottaa kenet vaan kopkopkop, kopkopkop, avatkaa! Oven takana Kolkko venttaa vaan ja venttaa, kunnes se avataan … Lue loppuun →

Sitt ón yks tämmönen skidien runo vuodelta jotain.j Se löytyy agrikolaks ja slangiks, Karvamasi snadi maantien yli kulki/ pakko mikä pakko sano ja öögansa sulki./ Ohi skujas sbuli rekka, säästy vielä henki, / mutkan teki masin vuoksi, fillaroiva renki./ Toista … Lue loppuun →

Uusinta heinäkuulta Vanha puinen rutsari makaa kuusten väliss paahtavass heltees pressun alla. Rantsin delaaminen oli sille rankkaa. Se funtsaa kuka nyt duunais sen lahooviin kylkiin tervat? Kuka vetäis sen sköneen ekaks turpoomaan. Rudari on delannu. Meniks sen nokoset pitkiks, vai … Lue loppuun →

Vanha fisustusjutska. Kuka teist on käyny litkuttamassa? Bönde fiskaa muikkunsa verkolla. Fiskari troolibotskilla. Mutt stadilaiset metskaa litkalla, aamukuudelta Larun bryggalta Vapaa ei tarvita, siimakin riittää. Siimaan voi, viiskin koukkua liittää. Koukkuihin ei tarvi ees maseja laittaa, kiiltävät koukutkin strömareille maittaa. … Lue loppuun →

Anttila se starttaa nyt ylös bunkastaan, suulis sgriinaa korkeella,kesäblosis lounaassa. Nurtsilla se bailaa pelkäss yöpaidassaan, sjungailuunsa yhtyä, saa kuka vaan. Kuikka mude uittaa jo karvaboltsejaan, fogelit ne sjungailee glaidulaulujaan. Tsiigaas kuinka blummaakin, monta on jo kevätnurtsilla:Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni … Lue loppuun →

Kohti länttä fööri näyttää, stärästi botskin kapu ruoripyörää käyttää. Radiossa Pekka Pouta stydii blosist povaa, kohta länsihiivari on pirunmoisen kovaa. Vaan eipä studaa Merimirri, foogut ottaa vastaan. Kuivan hyddan lämpö, rauhoittelee lastaan. Ilta koittaa, stormi yltyy, kotiin viell on matkaa. … Lue loppuun →

minnaillaan kuin tää boltsi födas Ilmatar, toi ilman impi, korkkaamaton kaunokainen. Ehtana eli ikänsä, ilman pitkillä pihoilla, avaruuden aukeoilla. Yksikseen tuli ikävä, ilman miestä kyllästytti, tsimmas iltaisin ypönä, öisin miehettä makasi, ilman pitkillä pihoilla. Funtsas astua alemmaks, foogun päälle laskeutua. … Lue loppuun →

Suulis oli tuskin noussu, kun heräsin yks aamu raivokkaaseen karjuntaan. Naapurin naakka kieku meidän verannan kaiteella, kyllä mä sen äänen tsennasin. Naapurin skloddit oli hitannu sen Raaseporin linnan raunioilta, vuos tais olla 1970. Sit ne vaan kyllästy siihen ja päästi … Lue loppuun →

Uusinta, Tää on yks vanhimpia skrivauksiani. Ei oo vaan tullu päivitettyy Mulle on kulkeutunu muutama vanha foto mun sukulaisistani. Paljo on tullu stikattuu veke, kun ei oo tsennannu ketä niiss on, tai en oo vaan viittiny säilyttää kaikkii. Nyt, kun … Lue loppuun →

Krigu loppu. En minnaa himamatkaa. Oliko vuosi 1944, vai 1945. Himassa oli jotenki outoo. Hämeentien ja Neljännen linjan risteyksess stondannu haussi oli raunioina, meidän talon snygii tornii ei enää ollu. Mude ja faija flaidas usein. Oli ahdast ja köyhää, systerin … Lue loppuun →

(J.L.Runeberg, Cajanderin käännöksestä, slangintanut Rantsu) UUSINTA takavusilta- Saarijärven skutsimailla, budjas mestallansa hallaisella Pave. Renssas, hoiti ahkerasti maataan, mutt Jumalalta kasvuu venttas. Muijineen ja kersoineen se siinä vähii känttyjänsä skruudas otsa hiess. Grevas ojii. Kynti. Ohran peltoon stikkas. Tuli, kevät, snöget … Lue loppuun →

  Ei aikaakaan, ku taas piti lähtee Sveduun. Taas spiidattiin. Käytiin perhekuvassa ja sitt lähdettiin systerin kanssa veks sodan alta. Systeri oli mua 7 vuotta vanhempi. Faija läks rintamalle, mutsi jäi mamman kanssa Stadiin. Oscar oli kuullu radiosta ett Finskit … Lue loppuun →

Tant Alfrida oli ollu Detroitiss keittäjänä ja oli huippukokki. Safka skruudattiin aina ruokasalissa, snygisti katetun pöydän ympärillä. Aamu- , iltatsufeet tai – kaakao divattiin tsögessä. Siel harrastettiin ruoka- ja iltarukouksii ja mäkin, snadi pakana, opin ne siellä Gud välsigna maten … Lue loppuun →

Perjantain jatkis: Sotaa pakoon osa 2. Kuten skrivasin, viihdyin Svedussa. Se vanha himapitsku dunkkavine roskiksineen ei houkutellu takas himaan, mutt mutsi halus skidinsä takas. En tiedä oliks välirauha vai mikä siinä oli, ett piti singraa himaan takas 29.1.1943? Viihtymiseeni vaikutti … Lue loppuun →

Uusinta. Nyt pituutensa takia perjantain atkokertomuksena, Tässäkin stoorissa saattaa olla muistivirheitä. Ne skidit jotka oli silloin vanhempii, minnaa näit paremmin. Ei tartte mun muistivirheistö välittää, suurin piirtein tää kuiteski meni näin: Olin alle viiden ku mut stikattiin Sveduun menevään stogeen, … Lue loppuun →

Kaikista kliffoista otuksista diggaan vähiten lepakoita. Ei oo mitään erikoista syytä miks näin on. Onhan niitä kliffa seurata jossain järven rantsussa, kun ne kiitää pikin veden pitaa ja napsii vesiperhosii. Tai tsiidailla saunailtana niiden kruisailuu taivasta vasten. Skidinä kokeiltiin houkutella … Lue loppuun →

Moi kaikki frendit ja kliffat tuntemattomat, jotka ootte blukannu mun stoorejani. Suku on tuntenu myötähäpeää näistä vuodatuksista, mutta mulle tää on olllu kliffa harrastus. En enää pysty tekee keramiikkaakaan, ku handut prakas. ( art roos!! eli artroosi) Nyt öögatki on … Lue loppuun →

Tsiidain just tellkusta tota ohjelmaa, siinä ei ollu mulle mtään uutta. Niin kauan, ku Ranrsin kans ollaan tsennattu, ollaan oltu skönen suojelijoita. Fisustuksessa ku fisujen hyödtntämisessäkin. Alkuaikoina, siis 50-luvulla mun fisustus oli metskaamista. Saalis oli snadii fibboraa tai snadii lahnaa. … Lue loppuun →

Joulukuu 1948, oli lähes lumeton. Aatonaattona oli 2-3 astetta lämmintä ja Hämeentiellä loskasnögee. Mutsi ja faija oli eronnu alkuvuodesta, tää oli eka joulu ilman faijaa. Jynssäsin mutsin ja systerin kanssa messinkiset verhotangot, kuparipannun ja ovikellon. Peilipiirongin pinta pyyhittiin pulituuriin kastetulla … Lue loppuun →

Morgostjärnasta on vaan tää mun maalaama kuva Merimirri Kaapparin botskinn malleja Rantsin faijalla Yrkkalla, oli vanha puinen avofiskari. Siin oli ykspyttynen Wikströmin keskimoottori. Se veivattiin käyntiin. Silloin piti olla naama peruslukemilla, ku faija veivas, veivas ja kiroili. kunnes kone lähti … Lue loppuun →

956 Aamu Kaapparin kaltsilla, laiffi oli iisii ja kevyttä Tsitattiin kahden ja lysnattiin heräävän päivän äänii. Suulis nousi. Västäräkki napsii hyttysii ihan vieressä, sirkutteli meille jotainm siinä skruudatessaan Luodolla kävi flaidis, tiirat ja lokit hippasilla Peipposen liirumlaarumi kantautu Stora Herröstä. … Lue loppuun →

Jygeli tulee, oletko valmis? Kuva: Rantsu

Hyppään joulun yli ja stikkaan tän vanhan kevät runon saunatontusta, se on Joulupukin sukulaisii. Pitkän talven jälkeen landella bastu lämpee koivuklapeilla. Galsa hormi sisään savuu pukkas, nokkosperho lauteen alla, suuntavaiston hukkas. Lysnasin ku välikaton hupakot, siis lepakot heräilivät siskonpedillään, ja … Lue loppuun →

Olipa kerran kettu: Mustajalka, rakastettu. Dallas pitskullemme, niinku joku tuttu, eikä skagannu Se oli nasta juttu. Ei se sentään syliin tullu, sehän ois dorgaa. Ei se hullu ollu. Jos oisin silloin snaijannu mitä snaijaan nyt, oisin sen veke heti häätänyt. … Lue loppuun →

oku varmaan vielä minnaa, tai on ainakin kuullu bamlattavan ett Suomess oli yleislakko 50-luvun puoless välin. Tarkemmin 1956. Me alettiin Rantsin kanss styylaamaan, oltiin treffattu Byggan jortsuissa. Ei lakko sen takii kuitenkaan alkanu. Elettiin tiukkoi aikoi. Oli just bungattu krigukorvaukset … Lue loppuun →

Mull on kaalissa monta kliffaa pikkujoulu muisteloo, eri duunimestoista. Ei yhtään fittii muistoo. Jonkun kuitenki minnaa paremin ku jonku toisen. Tää stoori kertoo mun yhden duunimestan joulupippaloista. Snaijaatte kyll miks en kerro mikä mesta, tai kenest juttu kertoo. Nimi on … Lue loppuun →

Tän korun mutsi oli tsöbannu huutokaupasta, jostain linjoilta, 70-luvulla. Se oli eläessään luvannu sen mulle ja mun systerille. Kummalle se oli ekaks sen luvannu? Oliks se jo peräti glömmannu koko jutun. Ku mutsi delas, mä katsoin vanhempana oikeudekseni ottaa korun … Lue loppuun →

Oli Joulukuun seitsemäs 1968, pilkkopimee kveltsu, noin yhdeksän maissa. Faijan kroppa, oli mustassa bilikassa matkalla Karjaan assalle. Tunnelma oli raskas. Bastun dörtsit pantiin boseen, stikattiin kamppeet pikkufiiuun ja lähdettiin himaan. Oli niin pirun pimeetä. Meidän pikkufriidu oli niin surullinen, matka … Lue loppuun →

Näit muistukuvii mulla riittää, mutt miks mä skrivaan niistä? Kait tää on mulle yks Leelian lepotuoli. Saan täst jotain sairast mielihyvää, ku jotku diggaa ja jotku vetää herneit klyyvariin ja mä pääsen traumoistani eroon. Faijahan ne aikaan sai ku jätti … Lue loppuun →

Jos ette minnaa kuka se Rantsu oikein on, niin paanpa uusiks tän vanhan. Oon Näkinkujan friidu Sörkästä. Faija oli sakilaiskundi Valkasta, stärä giba Kuntsilta. Isovahemmat budjas Byggan huudeilla, Siltasaaressa. Paasivuoren gartsalla. Kiersi blude kuumana kaikilla, joka polvessa ja rinnassa. Faija … Lue loppuun →

Ootsä ollu skotaamassa fogeleita lokakuussa? Ensin sä venttaat sellast päivää jolloin ei blosais niin helvetisti. Kun Pekka Pouta sit yhtenä päivänä lupaa leedii aamuu, niin sä oot stanbai jo kello kolme. On snadisti dimmaa ja pirun pimeetä, mut sä tsennaat … Lue loppuun →

Täss on taas muutamana yönä toi mollikka lyysannu fönärist sisään. Muistin tän vanhan tempun, jolla sain sen menee pilveen. Suosittelen muillekin. Kuuhullu Maankiertäjä on taas kurkkimassa verhon raost tsiidaamassassa. Kurkkikoon, nyt piittaa en teen sille snadin esityksen. Skuffaan verhot sivuun, … Lue loppuun →