Lemminkäisen mude on saanu kasattuu skloddinsa kappaleet oikeille
mestoilleen. Pyys viel jelppii Suonettarelta, saadakseen bluden kiertämään.
Iso Bossilta sai jelppii lihojen ja luiden yhdistämisess. Vieläkään ei kundi
vaan heränny. Silloin mutsi pyysi vielä pimpparii hakemaan sellaista
mettä, joka jeesais sen skloddii. Mutsin piti pyytää kolme eri kertaa,
ennenku sai tarpeeks stydii kamaa. Sitä mehiläisen piti hakee Jumalan
keittiöstä. Sillä mutsi siveli koko kropan ja sano, ett olis jo aika öögat
öpnata ja tulla takas.
XII
Nousi Ahti goisimasta, heräsi uneksimasta,
Sanoi ensi lausehella: ”Viikon liukenin vedessä,
joen pohjalla makasin ,tsiigaillen painajaisunia,
kammottavia näkyjä.”
Sanoi mutsi Lemminkäisen: ” Miten sä Manalle jouduit,
kuinka Tuonelan jokehen?”
”Märkähattu karjapaimen, Untamolan umpisilmä,
se minut Manalle tokkas, työnsi Tuonelan jokehen.
Vesikyyn vedestä nosti, en mä snaijannu studata
vesikäärmettä pelätä.”
Sanoi äiti Lemminkäisen:”Voi sinua mieletöntä!
Kehuit noidat noituvasi, lappalaiset sjungaavasi,
vaan et tsennannu masia, vesikyytä tunnistanu,
se on käärme myrkyllinen, Syöjättären synnyttämä!”
Mutsi helli skloddiansa, kysyy millä mielellänsä, joko lähdettäis kotio?
Ahti mutsilleen valitti, ”Eipä anna tyttöänsä, Louhi Pohjolan emäntä.
Pitää vielä Joutsen saada, pyhän virran pyörtehestä.”
Sanoi mutsi Lemminkäisen: ”Anna joutsenten asua,
Tuonen mustassa joessa, Lähdetään kotia kohti,
Kiitä vielä onneasi, avusta hyvän Jumalan,
joka henkiin sun herätti, saattoi pois Manan majoilta,
Auttoi poikaa ahdingossa.”
Niinpä Lieto Lemminkäinen, jo lähti kotia kohti,
kanssa kultaisen mudensa, oman mutsinsa mukana.
Sinne häipyi Lemminkäinen, himan suuntaan pettyneenä.
Rantsu.