Lemminkäisen kosioretki päätty karmasevasti. Onneks mutsi sai viime hetkellä
skloddin pelastetuks Tuonelasta. Samaan aikaan toisaalla, Väinämöinen flöidaa
botskii, jolla pääsis Pohjolaan kosimaan uudellen Pohjan Tyttii. Edellinen kosioretki
kun loppu sekin nolosti. Se rupes flöidaa botskii, jolla pääsis Pohjolaan. Siit ei tullu
tarpeeks stydi, jotta sill ois voinu lähtee skönelle skiglaamaan. Kalevalan alkuaikoina
piti, vähän minkä tahansa duunaamisess tsennaa oikeet säkeet tai taikasanat.
Viimeks ku Väiskin klabbista piti saada bluden rinnaaminen loppumaan,tarvittiin
veren seisautus-sanat.
Nyt tarvittiin vielä muutama taikasana, ett botskista tulis tukeva kestämään skönen
tyrskyt. Niinpä Väiski joutu taas pyytää jelppii yhdelt sun toiselt taholta. Meni jopa
Tuonelan joelle kysymään Tuonen tytiltä ja Tuonettarelta sanoja. Siinä oli käydä yhtä
köpelösti, kuin Lemminkäiselle. Väiski otti ajoissa hatkat ja pääs haneen Tuonelan
heebojen virittämästä rautanuotasta huolimatta.
Antero Vipunen on yks Kalevalan jätti, joka goisas maan sisässä, skutsin ja
sammalten seassa. Väiski Sai vihiä, ett Vipuselta sais veneen tekoon puuttuvat sanat.
Seppä Ilmarinen tako Väiskille fektan, rautakorennon, -paidan ja kypärän, sillä
Vipunen oli vaarallinen jäbä. Väinämöinen sai Sepolta kamat ja läks kysymään ett:
”Onks tietoo”? Löys, kun löyski, Antsun skutsista. Kaato fektallaan vesaikot se
päältä, tökkäs korennon kitusiin, mutt siin samall Väiskin klabbi lipes ja se trillas
suoraan Vipusen magaan.
Vipunen heräs ja rupes funtsaa, ett mikä helvetin otus tuli syötyy, kun rupes niin
magaa korventaa.
Väiski siellä melskas ja eldas, eikä ollu milläskään Anteron uhkailuista. Se tosiaan
pisti parastaan yrittäessään pelotella Väinämöisen veks magastaan. Mutt Väiski vaati
saada sanoja veneen tekoon, ennen se ei lähtis minnekään. Vipusen magaa brennas
entistä kovemmin ja Väiski uhkas ruveta skruudaamaan sen sisuskaluja, ellei Antsu
pian ala laulaa. Painostuksesta Vipunen alko lopulta sjungaa. Se oli vielä Väiskii
parempi sjungaaja ja se tosiaan pisti nyt parastaan. Väinämöinen sai tällai ne tärkeet
veneenteko sanat. Se hyppäs Vipusen montusta kuin orava, tai näätä ja läks kertoo
Ilmariselle hyvät uutiset. Sit se duunas sen botskinsa ihan iisisti valmiiks.
Rantsu