Aihearkisto: Runoja Harri Hertell

Yö antaa katsella itseään Pidämme sporan kaiteesta kiinni sumentunein silmin katselemme ikkunasta ja ymmärrämme jokaisella silmäyksellä vähän paremmin tätä kaupunkia olemme sen hiljaisia matkustajia kiertäen kiskoilla metallin kirskuessa kurveissa me kuulemme kun narkkarit puhuvat vaunussa heistä vanhempi läksyttää nuorukaista nahkainen … Lue loppuun →

Mäkelänkadulla bussit vierivät ohi kapakoiden kadonneiden biljardisalien kulmilta astelee esiin vähäsanainen matkustaja savuke huulilla hän katselee kohti Paavalinkirkkoa ei sido kenkiensä nauhoja. Harri Hertell

Kuljen kaupungin läpi kuin pikakelauksella sinun nostaessasi roskan kadulta pysäytän kuvan. Harri Hertell

Täällä osaan kirjoittaa auki vapauden menetyksen saunan oven astun ulos ja näen Itämeren kuinka Kulosaaren sillalla liukuvat metrot rikkaista kaupunginosista toisiin ja kuumalta iholta nousee höyryä päästän irti vihasta uskallan viimein ottaa vastaan kaikki vuodenajat pimeän hyväntahtoisen hiljaisuuden. Harri Hertell

Vanhankaupungin koskella puut huojuvat kuin Herkkuhaarukasta palaavat ystävykset yhdessä vailla epävarmuutta tai tietoa huomisesta. Harri Hertell

Tehtaankadulla Kaikki on kirkasta kadut ja kulmat tuttuja en malta olla katselematta ihmisiä polttamatta savuketta vaikka yritän luopua päivästä joka irtaantuu jälleen valosta juoksuttaa taivaalla harmaita koiria turvallisessa puistossa lapset leikkivät äitiensä kanssa rattaat odottavat porttien takana kiltisti omaa vuoroa. … Lue loppuun →

Lapset Alepassa puhuvat ääneen hallituksen päätöksistä kertovat ettei kunnon kansalainen jätä menemättä töihin ole kipeenä ettei sairastavien pitäisikään saada palkkaa kun ei äitikään koskaan ole yrittäjänä jättänyt menemättä ottanut kiireen keskellä kädestä katsonut silmiin kaupan edustalla avannut maailmaa yhdessä rauhassa … Lue loppuun →

Etsin itkua sitä jonka kadotin tänne missä kadut ovat siistejä kuin sushiravintolan vessa. Etsin itkua joka olisi minun surua ja luopumista samaan aikaan kaduille on ilmestynyt snägärien kääreitä sinappihuntujen surukuvioita. Harri Hertell

Kadut kuljettavaksi tehdyt tänään jokainen vastaantulija kuin tuttava jonka nimeä ei muista. Harri Hertell

Mäntymäki Lauantaiaamuna luon lumet punaisen talon portailta katselen sinnitteleviä autoja joiden ohi vilkaistessaan näkee kaiken mitä päivä tarvitsee ollakseen kokonainen. Hangesta voi lukea edellisyön horjuvat tunnit keltaiset terveiset tien varressa snägärin jäätyneet sinapit kuorissa hiekoitus leviää kuin ajatukset joilla luistella … Lue loppuun →

Jokin tässä tuoksuu vieraalta autiolta työmaalta tyhjältä pesuhuoneelta illalla Stadi näyttäytyy puhtaana tiputtaa viettelevästi kylpytakin harteilta minun sammuttaessa kerrostalojen valoja katseeni voimalla. Harri Hertell stadilainen runoilija

Puut puistonvartijat muistavat monta sukupolvea penkkien juoppoja joiden haudoille lehmukset kaatavat lehtiensä mahlat. Harri Hertell

Paahdetun kahvin tuoksu leijalee ilmassa kuin Chopinin helähtelevät nocturnet matka Kalliosta Vanhankaupunginlahdelle on lyhyt oikean tuuleen aikaan päivä hymyilee vienosti tiputtaa vaahteranlehdet poskilleen enkä voi kieltää rakkauttani tätä kaupunkia kohtaan johon olemme tuoneet ihmisen lapsen kerron sille kaikki tärkeät jutut … Lue loppuun →