Lemminkäinen oli tullu Pohjolan huudeille hakemaan Pohjan Tyttiä. Kylikki oli
käyny riekkumassa kylillä. Se temppu oli ollu liikaa Lemminkäiselle, niinpä Kylli sai
lähtee kalppimaan.
Aikansa kyseltyään, Ahti oli tullu yhden Pohjolan haussin pitskulle. Se oli ensin
kuunnellu lappalaisten taikarummun pärinää ja joikhaamista läpi seinien. Taiko
sitten itsensä tupaan sisään, kenekään hogaamatta. Dogitkaan ei haukkunu eikä
vainunnu sitä.
Sit se taiko joikhaajilta turvat tukkoon, tuumien että: ”Lyhyestä virsi kaunis” Laulo ne
saman tien kosken pyörteisiin rumpuinensa. Louhi oli äimänä, ett mikä karbaasi tää
on, kun tulee koirien haukkumatta ja ovee avaamatta tupaan?
Kehaistuaan sjungaamis- ja taikomistaitojaan pyys Ahti Tyttiä itselleen. Louhi totes
ettei hän anna tyttöään ukkomiehelle. Ahti kerto stikanneensa Kyllin pitskulle ja nyt
olis aika saada uus ja parempi muija.
Louhi sanoi ett, sen saadakseen olis Lemminkäisen ensiks saatava kiinni Hiiden hirvi.
Sen jälkeen vois Ahti foogaa uudelleen.
Alkoi lietoLemminäinen , kamojansa tsekkaamahan,
keihään kärkensä terotti, jousen jänteet pehmitteli,
tarkasti vasamansakin. Kun sai kondikseen aseensa,
piti vielä skimbat saada, sekä kunnon mäystimetkin.
Läksi skimbojen hakuhun. Kävi Kaupin kartanossa,
Lyylikin pajan perällä. ”Hei sä Kauppi lappalainen,
duunaatsä minulle skimbat, kunnon skimbat luistavaisett,
joilla hiihdän Hiiden hirven, Hiiden peltojen perältä!
”Suotta boitsu sinne lähdet, kummitusta jaagaamahan,
saat vain paskan palkaksesi!” Eipä lysnaa Lemminkäinen,
varotuksista välitä.
Lyylikki hyvä käsistä, itse Kauppi kaiffarina,
suksia tekivät syksyn, talven vielä viimeisteli,
porkkiakin päivän flöidas. Tuli sukset valmihiksi,,
sommatkin sovitetuiksi.
Vielä smörjas skimbat voilla, lopuksi poron talilla.
Sanoi: ”Ei maan nuorisossa, ole näiden skimbaajiksi,
suksieni hiihtäjiksi.” Vastas siihen Lemminkäinen,
Lyylikille naurahteli, ” tässä sulle nuorisoa,
suksiesi skimbaajaksi.
Otti jousensa mukahan, kaataaksensa Hiiden hirven,
sanoi vielä lähtiessä: ”Ei oo skutsissa eläintä,
nelijalkaista otusta, joka ois mua nopeempi.”
Oli hiidet kuuntelulla, Juuttaan korvat lysnasivat.,
Teki hirven pökkelöstä, kelohongasta rakensi,
ulpukoista öögat päähän, korvat lammen lumpehista.
Hiisi neuvoi hirveänsä:
”Starttaa siitä luudaamahan, Hiiden hirvi loikkimahan.
Luudaa kauas paljakalle, pitskulle Lapin skidien,
hiihdätä hikehen karju, Lemminkinen aivan poikki.”
Siitä spurttas Hiiden hirvi, luudaamaha paljakalle,
pitskulle Lapin skidien. Kaato korvon mennessänsä,
notskiin kattilan tönäsi, safkat lensi lattialle,
tuhkahan hyvät sapuskat.
Nousi kauhea meteli, snadissa Lapin kodassa,
Lapin koirat louskuttivat, pikkuskidit spiidasivat,
Lapin muijat sgriinasivat, muut ihmiset ihmetteli..
Itse lieto Lemminkäinen, oli hirven hiihdännässä,
skimbas soita, skimbas maita, hiihti aavoja saloja,
Eldis suihki skimboistansa, savu sauvojen perästä,
Eikä hirveä hogannu, ei hiffannu eikä kuullu.
Kaikki mestat tutkiskeli, hiihti mestat kaukaisetkin,
vaaralliset paikat kiersi.
Yksi mesta tsekkaamatta , mesta Pohjolan perällä,
kuuli koiran louskuttavan, pikkuskidit spiidaamassa,
skimbas sinne froogaamahan: Mitä hallit louskuttavat,
mitä spiidaavat kakarat”.
Kuuli hirven vierailusta, sotkemisesta sapuskan.
Rantsu