Lemminkäinen on saanu kokee kovia. Louhi juoksutti kundii pitki skutsii
ja suota Hiiden hirven ja hestikan perässä. Pohjan Tytti vaan jää
saavuttamatta. Viime hommaks Ahdin piti skotaa joutsen Tuonelan
mustasta joest. Siinä kävi kundille kalpaten. Märkähattu ampu sen hertan
läpi vesikyyn ja skuffas kundin jokeen, jossa Tuonen verinen skloddi
hakkas jätkän fektallaan kahdeksaksi kappaleeksi. Työns sitte sinne
syvälle jokeen ilkkuen: ”Ammu nyt joutsenet joelta, vesilinnut rannikolta.
Himassa mutsi hogas bluden tippuvan harjasta, jonka Ahti oli jättäny
viestittämään reissustaan. Mutsi lähti Pohjolan akan pakeille, tivaamaan
mitä kundille on tehty. Saa Louhen lopulta kertomaan, ettei kundi tullu
takaisin joelta, jossa sen piti skotaa fogeli. Mude kiirehtii joelle
naaraamaan skloddiaan. Ja sieltä alkaa nousta outoo kamaa.
XI
Mutsi lieto Lemminkäisen, ei paa poikaansa takaisin,
naaraa vielä kertaallensa, haravalla vaskisella
pitkin Tuonelan jokea, pitkin,poikin pyörtehetkin.
löytyy handu, nouse nuppi,selkärankaa,lapaluita,
niistä poikansa kokosi, liitti luita ja ihoja,
solmi suonet toisihinsa, Suonettarelta aneli:
” Tule tänne tarvittaissa, tule antamaan apusi,
suonisykkyrä sylissä.” Vielä froogas toisaaltakin.
Itse taivahan isältä, avut suonten aukaisuhun.
Liittämähän luut lihoihin, luut koviksi luutumahan.
Sai jo kappaleet kasahan, eheäksi Lemminkäisen.
Piti saada mies hereille, mehiläisen jelppiin pyysi.
”Flygaa kukkien kuningas, Lähde mettä duunaamahan,
pojalleni voiteheksi .”
Läksi pimppari hakuhun, mesivoiteen keitäntähän,
kuuden blumsterin nenästä, sadan heinän helpehestä.
Tuli tuomaan hilloansa, mutsille kokeiltavaksi,
saadakseen pojan hereille.
Sillä mutsi hieroskeli, poika parkaa rasvaeli ,
vaan ei siltikään heränny . Mude pyysi pimpparia,
vielä kerran lentämähän, yhdeksän meren ylitse,
Tuurin haussin nurmikolle. ”Sieltä hittaat parhaat rasvat,
joilla poikani pelastan.”
Pimppari kevyt fogeli, ylitti skönet useat,
lepäämättä päivää monta, tuli vihdoinkin perille,
näki voitehet ihanat, snadeissa lasipurkeissa.
Sieltä voiteet sai mukaansa, Toi ne mutsille avuksi,
pojan tervehtymiseksi, Vaan ei vieläkään tehonnu.
Eikä äiti vielä luovu. Pyytää vielä yhden kerran:
” Pimppari snadi fogeli, flygaa vielä kolmas kerta,
lennä taivahan kedolle ,Hae rasvat pilven päältä,
tuopa mettä siivissäsi, kanna tänne kaavussasi,
pojalleni voitehiksi, toipumahan saadakseni
Mehiläinen funtsas kuinka, pääsisi perille sinne?
Snadi äijä hennot siivet.” -”Hyvä sun on sinne päästä,
kierrä kuu, aurinko alita, siitä tähtien lomasta,
takapitskulle Otavan. pääset Luojan nurmikolle.
Mehiläinen maasta läksi , kuun ja auringon ohitti,
otavan takapitskulle, Flygas Luojan kellarihin,
ihmevoiteiden hakuhun, Sai sieltä sopivan satsin,
elvytykseks Lemminkäisen. Lensi saaliineen joelle,
Lemminkäisen äidin luokse, kantoi terveiset perille.
Mutsi maistoi kielellänsä, voiteen huomas toimivaksi, ”
nää on niitä voitehia, Luojan itse siunaamia,
joilla poikani parannan, herätän ikiunesta.”
Sillä poikansa siveli, joka sauman huolitteli,
laittoi alle, laittoi päälle, kerran keskelle sipaisi.
Sanoi siinä hieroessa: ” Nouse siitä nukkumasta,
lakkaa jo uneksimasta, näitä mestoilta pimeiltä,
Tuonen rannoilta rumilta.
Rantsu