Spiidaa friidu särkyjänsä,/ bamlaa likka itseksensä:/
Voihan raasua minua,/miksi mulle näin kävikin,/
Poloiselle doorikselle,/ Ilman kannen tyttärelle,/
Pitkään täällä uiskentelin,/aukeella avomerellä,/
itätuulen tuuppimana,/ merivirran vietävänä./
Yksiksensä itkeskeli,/bamlas spiidaten samalla:/
Voihan faidu vaivojani,/kirottua kurjuuttani./
Miksi laskeuduin skönehen/ astuin merten mainingeille,/
sussuksi sköneblosiksen,/itätuulen morsioksi.
Oi Ukko ylijumala,/taivaan ankara Isäntä!/
Nyt mä tarvitsen Sinua,/tule Armo auttamahan!/
Piikasi pelastamahan,/jeesaamahan vaivoissani!/
Päästämähän tuskistani!/ antamahan jelppiäsi,/
kiirehdi jo joutuisasti,/ ryysaa äkkiä avuksi,/
päästä piinasta pimatsu,/ laske lapsonen mudelle./
Ethän pitkään venttauta?
Vierähti ajat vähäiset./kului viikkot vikkelästi./
Tuli sotka sorsalintu,/pesällensä mestaa etsi,/
mihin laskisi munansa, /pesäpaikaks poikasille./
Siinä lensi liihotteli,/ajatteli funtsaeli./
Blosikseenko munani lasken,/aaltoonko pesän rakennan?/
Blosis stikkaisi skönehen,/fooguin teille kadottaisi./
Silloin merten valtiatar,/ meren mutsi, ilman impi,/
nosti klabbinsa merestä, /polvensa vesien alta, /
majapaikaksi munille,/sorsalinnulle himaksi,/
Sepä sotka,sorsalintu,/ tsiigas siinä lentäessä,/
hogas klabbin Ilmattaren,/sinisellä aallokolla./
Kaisla mättääks arvaeli,/ luuli heinä tuppahaksi,/
Flygaili ja liihotteli,/ päälle polven parkkeerasi,/
siihen duunasi pesänsä,/ muni kirjavat egunsa,/
kultamunat pyöräytti, / rautaegun seitsemännen./
Alkoi hautoa eguja,/ polven päällä lämmitellä./
Eldas ensin kolme yötä,/ hauto vielä päivisinkin./
Anja ”Rantsu” Rantamäki