Aihearkisto: Jukka-Pekka Wuorikoski

Loppiainen ja La Befana Jeesus-lapsen syntymän aikaan Italian maaseudulla asui vanha nainen La Befana, joka oli elämässään menettänyt jo varhain pienen lapsensa ja miehensä. Hän siivoili ja leipoi kotonaan Loppiais-aattona kun kolme Itämaan tietäjää ilmestyi hänen ovelleen ja kysyi tietä … Lue loppuun →

Ollaan itsenäisiä Helsinkiläisten ite-poliitikkojen ja some-populistien päässä kiehuu nyt vain yksi kysymys: ”Mitä tehdään parkkipaikalle Etelärannassa, paikalla johon ei saatukaan iki-ihanaa ja Suomen talouden pelastavaa Guggenheimia.” Kysymys on sinänsä tyhmä .koska se sisältää lauseen :”Miten voidaan ko. alueella tehdä voittoa, … Lue loppuun →

Hei Rakas Täti ja kissa, serkut ja kummalliset naapurit! Tulin tänne Porvooseen sienimetsään retkelle. Löysimme paljon kantrirelluja, lampaanvuohia ja karvataskuja, kaikkea sitä voi löytääkin! Yksi `Boletus eduliskin` löytyi, jonka tunnistin myöhemmin herkkutatiksi. Eksyimme monta kertaa, mutta löysimme aina takaisin, samaan … Lue loppuun →

Hukkuvan ääni Vanha sananlasku toteaa: ”Kerro totuus ja juokse…” Suin surminkin on sanottava, että emme voi välttyä kuulemasta hukkuvien ääntä korvissamme jatkuvasti. Ja nyt en puhu Välimereen hukkuneista lapsista , naisista ja kristityistä, vaan putipuhtaisiin suomalaisiin järviin vajoavista. Mikähän lienee … Lue loppuun →

Juhla korkea, koivujen kuonot taivaan pilviä ajaa, aurinko nouseva, laskeva lantti, nuolee metsänrajaa Lintujen liitoa kiitoa, lentoa pääskyjen kirkuva soitto, perhoja peilissä värettä hentoa ilta – tai aamunkoitto Kala järvestä kurkistaa piirtyy pintaan veden – mullainen on kaukamaa, millaista tuoksu … Lue loppuun →

Olin otettu, mutta kieltämättä myös hämmästynyt. Siinä se nökötti vanhan töölöläisasunnon pienen keittiön hellanreunalla ja nakersi jostain löytynyttä makaronia. Pyöreät korvat ja vaaleanpunainen viiksitetty kuono pani ensin epäilemään jonkinasteista alienien invaasiota, mutta nopeasti päättelin se olevan Mus Musculus, joka sekin … Lue loppuun →

Köyhyys on yhteiskunnan valinta… Köyhyydestä on muodostumassa myös ”hyvinvointivaltioiden” yksi suurimpia ongelmia. Kohta köyhyys ei enää ”naurata edes rikkaita”! Vanha kiinalainen sananlasku sanoo: ”Köyhyys vaikeina aikoina on jotakin sellaista, mitä ei saa edes rahalla!” Joitakin vuosia sitten OECD määritteli talousraportissaan … Lue loppuun →

Löysin kerran lohdullisen viestin meille kaikille ja erityisesti Äideille: ”Onnittelut parhaalle Äidille, joka koskaan on elänyt, Sinun Äidillesi” Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1918. Aluksi päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina, mutta vuonna 1927 päiväksi vakiintui nykyinen käytäntö. Vuonna 1947 … Lue loppuun →

Kuu kiurusta kesähän…kukkien, lintujen ja laulujen aika Näin eilen kaksi pääskystä kirmaavan ja livertelevän Kumtähden kentän puistikossa Toukolassa. Otsikon runohan jatkuu: ”pääskysestä ei päivääkään…” vaikka runoilija Paavo Haavikko kirjoitti aikanaan:”Kevät myöhästyy. Syksy tulee aina.” Vapun muistavat kaikki edeltäkäsin. Vappuhan on … Lue loppuun →

Saavuin juuri Silenian kautta Goreniaan. Linnut olivat jättäneet Länsimetsän, – ja siellä vallitsi enteellinen hiljaisuus. Koljan laaksossa Isä Andrean puutarhan sypressiin oli muuttanut rubiininpunainen kyyhky ja siellä huhuttiin jopa Tarsoksen palaavan… JPWu

Hei kaikki, Täti, serkut tyhmä kissa, gerbiili ja naapurin Ellu Olen täällä kaukana maalla, missä on kevät! Niin missä kevät on? Täällä on ainakin valkoisia hankia pilvin pimein. Taivaalla oli eräänä päivänä myös valkoisia pilviä! Naapurin kanalassa eräs kana alkoi … Lue loppuun →

Hei Täti ja kaikki muut! Olen täällä kaukana maalla, missä on kevät! Niin missä kevät on? Täällä on ainakin valkoisia hankia pilvin pimein. Taivaalla oli eräänä päivänä myös valkoisia pilviä! Naapurin kanalassa eräs kana alkoi kiekua kuin kukko. Sille tehtiin … Lue loppuun →

Maaliskuun markkinoilla ”Maaliskuu tuo kevään sanoman” totesi vanha kansa. Koko kuukauden nimi juontaa juurensa sanoista ”maallinen kuu” eli kuukausi, jolloin maa alkaa jo hiljalleen paljastua. ”Maalisku jo maata näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää” sanottiin Lounais-Suomessa päin. Karjalassa maaliskuuta nimettiin myös … Lue loppuun →

Monikulttuurinen Kalevala Kalevalan päivä ei ole ainoastaan kansallinen juhlapäivä meille suomalaisille. Siinä missä taide, musiikki, runous, shamanismi, rummutus, laulu ja kuvat ovat universaaleja, kaikkia kansoja koskevia ilmiöitä, siinä myös Kalevala ja suomalainen kansannrunous toimivat monikulttuurisuuden tienviittoina. Yhtenä maailman vanhimpana kirjoittamattomana … Lue loppuun →