Joukahainen skabaa nyt Väiskin kanssa tiedoista. Kundi on niin uuno, ettei snaijaa koska olis aika slyytata. Väinämöinen tsiigaa ja sgriinaa, snadisti säälinsekaisin tuntein kloppia, joka kertoo lapsellisia tietojaan. Vihdoin päreet alkaa eldaa Väinämöiseltäkin, kun Jokke vääntää tosi paksuu pajunköyttä. On muka ollut messissä maailmaa bygatessa. Joukahainen jää flöiteistään kii, ja joutuu lopulta rukoilemaan armoa Väiskiltä. Jatkuu…
Joukahainen III
Blude nousi poskipäihin,/ veri nuppiin Joukahaisen,/
päästi suustaan uhmasanat:/ ”Jok ei uskalla mitellä,/
fektaella miekan kanssa,/ sen mä taion porsahaksi,/
karjuksi kuraan komennan,/ taikka sjungaan sammakoksi/
sekaan porsaiden ajelen.”/
Paloi käämit Väinämöisen,/ veti herneet klyyvariinsa,/
alkoi loitsuja ladella,/ myrkkykieli lauleskella./
Ei ne ollu kehtolaului,/ lemmenlauluja ikinä./
Ne oli lauluja skeggesuiden,/ hoilauksii tosimiesten,/
ei niitä skidit osannu,/ eikä poikaset isommat./
Väiski sjungas, maa tärisi,/ järven allokot kohisi,/
Vuoret, vaaratkin vapisi./ Kallioiset paukahteli,/
rantakivetkovin kolisi./
Näitä lauleli Jokelle:/ Länget lauloi pensaikoiksi,/
kaaripuut keloiksi muutti./ Reen tuunatun lampeen käski,/
sjungas ruunan piikiveksi/ Lauloi fektan kultakahvan,/
salamoiksi taivahalle,/ sateenkaareks jousipyssyn,/
sulat nuolen harjuksiksi,/rakin kannoksi komensi./
Kotsan sjungas veks nupista,/ pilven huipulle kipaksi./
Lauloi handuista lapaset,/ umpi lammen lumpehiksi,/
pisti piliviksi puseron,/ helat vyöstä tähtösiksi./
Joukahaisen Väiski sjungas,/ rahkasammaleen sekahan,/
suon silmään muniaan myöten,/ handut ilmoja haroivat,/
kädet tyhjää kurkottivat./ Viimein snaijas Joukahainen,/
että on skaba hävitty,/ klogussa jo ääni muuttui./
Sanoo kauhuissaan snygisti:/ ”Sä oot kaikkein viisain starbu,/
tiedoissasi voittamaton!/ Pistä nyt jo jarrut päälle,/
pakita pahat sanasi./ Päästä jo minut veks täältä,/
suon silmästä pois pelasta,/ bungaan kyllä fyrkat sulle,/
saat mitä vain sä haluat.”!
Kysyi Väiski karbaasilta:/ ” Mitä mulle tarjoaisit,/
jos mä laitan jarrut päälle,/ ja pakitan pahat sanani,/
päästäisin sut pintehestä,/ suon silmästä pois nostaisin?”/
Vastas Jokke kauhuissansa:/ ”Saat kaksi snygiä jousta,/
tosi hienoja aseita,/ eka on tappavan terävä/
toinen vallan osumatarkka,/ saat kumman vain tahtoisit.”/
Svaaras vanha Väinämöinen:/ ” En tahdo sun jousiasi,/
pojankloppi pyssyjäsi/ on tarpeeksi itselläni,/
onpa niissä liiaksikin./ Omat jouseni paremmat,/
yksin metsälle menevät,/ eivät tarvitse opasta.”/
Lisää lauloi Väinämöinen,/ kuritteli Joukahaista./
Anja ”Rantsu” Rantamäki
