Ahti oli saanu Louhelta tehtäväks ajaa Hiidenhirvi. Lemminkäinen teetti suksentekijä Lyylikillä sutjakat sukset, jotka oli nii nopeet, ett niill piti saada mikä tahansa neljalkanen kiinni. Mutta ei se niin vaan käyny, äijä oli ku partisaani Hiiden jäljillä, mutta kiinni ei saanu. Kuuli sitt hirven kaataneen yhden hausin sapuskat pitkin lattioita ja porukka spiidas siellä nälissään. Siloin se arvas, ett hirven täytyy olla jo lähellä. Läks taas skimbaamaan, sano vielä lähtiessään ett nyt äijät hirvee kantamaan, muijat patoja putsaamaan ja skidit keräämän puita notskiin. Kohta saadaan hirvisoppaa.
Skimbat hurjaan vauhtiin potkas, hiihti kauas Hiiden maille.
Hiihti hirven vierustalle, saikin lassotuks mokoman.
Katkoi koivun vitsaksia, kuusen runkoja kasasi,
aitaukseks villin hirven, estääksensä karkumatkan.
Hirventaljaa tunnusteli, ”Olis tässä kliffa maata,
muhinoida gimman kanssa, Pohjan gimman kainalossa,
Louhen friidun lantehilla.” -Sanoi Lieto Lemminkäinen.
Silloin pillastui elukka, sparkkas aidat kappaleiksi
pääsi karkuun paskiainen, näkymättömiin katosi,
Hädissänsä Lemminkäinen, läksi skimbaamaan perähän,
meni poikki skimbat silloin, porkat katki sen lisäksi,
hirvi maisemaan katosi.
Lemminkäinen vain manaili, miksi täytyikään mun mennä,
tähän hirven hiihdäntähän, rikoin vahvat skimbanikin,
säpäleiksi porkat katkoin.
Funtsasi mies mietteissänsä, joko painuisi himaansa,
jättäis kaikki hirvihommat, vai hiihtäisikö hiljallensa,
skutsin haltijain iloksi. Pyysi taas Ukon apua,
teepä mulle uudet skimbat, joilla pääsen Hiiden maille.
Tapiolta pyysi vielä, tietä näyttämään perille.
Mielikiltäkin aneli, kysy skutsin haltijalta,
voisko jeesata ajossa, näkösälle hirvi tuoda,
jos ei ehtis kiireiltänsä, panis piiat jeesaamahan.
”Skutsin gimma pikkarainen, simasuu Tapion likka,
puhaltele huilullasi, herättele vanhempasi.
kun ei kuuntele minua, vaikka kauniisti anelen.”
Ei vaan hirveä näkyny, läksi siitä skimbaamahan,
pitkin skutsia samoili. Kolme päivää skimbailtua,
tuli haussille Tapion, ineen tsiigas fönsteristä,
siellä muijat ryysyissänsä, peltotöistä aivan poikki,
goisas duuni kledjuissansa.
Kysyi lieto Lemminkäinen,” Miksi Mielikki emäntä,
riihiryysyissä makailet, surkeassa kondiksessa,
klabbeissasi risaset virsut.
Viime kerran käydessäni, näin mä kartanot upeat,
tsiigatessani sisälle, hulppeat oli näkymät,
kaikki kullassa kimalsi. hopeatkin hohtelivat.
Hyvä skutsin matriarkka, stikkaa veks noi karseet kledjut,
polta veks noi tuohivirsut. Pistä parhaat kledjus päälle,
onnen kledjuihin pukeudu. Tuodaksesi saaliin mulle,
Tylsä täällä saalihitta, jälkiäkään hoksaamatta”
Pyysi kaikilta apua, kohentamaan metsämaita,
saaliin saadakseen esille, pyysi skutsin Tapsaltakin,
Tuulikiltakin aneli. Mielikiltä jelppiä odotti.
Kullat kaikki lahjoittaisi, hopeoitansa lupasi,
vaivan palkaksi avusta.
Sjungas taika virsiänsä, Kajautti skutsin jemmast ,
Laulu hurmasi emännän, kuten skutsinTapparinkin,
tykkäs siitä dooriksetkin, Niinpä skutsin kaikki kansa,
jeesas hirven hiihdännässä.
Niin sai lasson Lemminkäinen, Hiiden hirveen heitetyksi,
suopunkiinsa villin peuran. Sanoi lieto Lemminkäinen:
”Kiitos Mielikki emäntä,kiitos metsän herrallekin,
kiitos korven kansallekin,
Tulkaa kultaa ottamahan, hopeat valitsemahan.
juhlaliinasi levitä, alle kullan kuullottavan,
alle hohtavan hopean.
Läksi sitten Pohjolahan, Sanoi sinne tullessansa:
”Nyt on hirvi hiihdettynä, Hiiden peltojen perältä.
Anna nyt sun tyttäresi, morsiammeksi minulle!
Rantsu