Veren seisautus
Big Boss oli handujaan hieromalla luonu kolme Luonnotarta, joist tuli mutsit raudalle. Ekaks oli ollu vaan ilma, vesi ja tuli. Jerkku oli vielä syntymättä. Se makas rääkkyrautana suossa. Eldis oli säikyttäny sen raivollaan Niinpä rautamalmi = rääkkyrauta piilotteli tunturilla suossa kolme vuotta. Ilmarinen, kuulu seppä hogas sen jemman, suden ja karhun tassun painaumist. Se byggas pajansa siihen suolle ja otti ruosteraudan käsittelyynsä. Sano sille ettei kantsu skagaa eldistä, eldishän on tavallaan sukuu raudalle.
Sepä Seppo ääneen funtsi:/ ”jospa stikkaan sut tulehen, /
asettelen ahjon päälle?/ Rauta kuuli ja pelästyi,/
raukka vieläkin studasi, / hirvitti eldiksen rätinä, /
tulen kuuman nuoleskelu.
Seppo rautaa rauhoitteli:/ ”Ei tuli tuttuaan satuta,/
eikä polta poikastansa./ Tulet vieläkin ehommaks,/
urhon miekaksi ylenet” / Heitti raudan hiilen päälle./
Lietsoi hiilet hehkuviksi,/ Lietsoi kerran,lietsoi toisen,/
lietsoi vielä kolmannenkin,/ jerkku vellinä valuvi,/
rukiisena taikinana,/ ahjon liekin kuumuudessa, /
sepän pihtien pidossa.
Kerjäs armoa sepältä,/ pyysi päästä pintehestä,/
tulen lieskoista pois halusi,/ Seppä raudalle selosti:/
”Kun oot aivan raivopäissäs,/ alat vielä hirmutöihin/,
pistät kylmäksi kamusi.”
Rauta vannoi ja vakuutti:/ ”Onpa puita purtavaksi,/
etten ihmisiin kajoais,/ enkä vuodattais bludeja,/
puukottais omaa sukua!/ Silloin seppä Ilmarinen,/
raudan kiskaisi tulesta,/ asetti alasimelle,/
tarvekaluiksi suunnitteli,/ kirveiksi ja viikatteiksi.
Kaivattiin karkaisuvesiä./ maistoi seppä kielellänsä,/
keitto ei maistunu hyvälle./ Mehiläiselle ohjeen anto: /
”Tuopa, mettä matkaltasi, /kuuden kukkasen nenästä,/
seitsemän heinän päästä,/ parantamaan veden makua.”/
Herhiläinen Hiiden lintu,/kuunteli katon rajassa,/
karkaisuvettä mietiskeli,/ ilkityötä suunnitteli,/
haki Hiiden huumehia,/ käärmeen sylkeä snadisti,/
kusiaisen mustaa kusta. / Ne se stikkas keitoksehen.
Sepä seppä Ilmarinen, /luuli mehiläisen maustehiksi,/
hyväksi karkaisuvodaksi,/Sinne kastoi rauta raukan,/
tempaisi veteen teräksen./ jo nyt suuttui rauta raukka,/
Poltti raivoissaan päreensä,/ petti suullisen valansa,/
söi sanansa paskiainen / viilsi toista veljeänsä,/
veren päästi vuotamahan,/ bluden rinnaamaan rajusti.
Ukko pankolta murahti:/ ”Nytpä tsennaan jerkun synnyn,/
jo tunnen tavat teräksen,/ Siitäkö kasvoit kauheaksi, /
fittimäiseksi rupesit./Kun et ollu suuren suuri,/
etkä aivan pienen pieni,/ kun makasit suon sisällä,/
ruostemultana lepäsit./rääkkyrauta ressukkana,/
vannoit vaikean valasi,/ alasti alasimella,/
pajavasaran paukkuessa,/
nyt leuhkaksi rupeat,/ isottelet tuttavilles./
Rikoit vannotut valasi,/ petit kunnia sanasi,/
Ken sut tuollaiseks opetti,/ kuka käski konnan töihin,/
et sä oppinut kodissa, /eikä käskenyt isäsi./
Itse oot pahasi tehnyt,/oppinut opettamatta./
Nyt otat vastuuta teoistas,/ taikka kerron mutsillesi,/
Lopu ventti vuotamasta,/ valumasta ihmisveri,/
roiskumasta kledjuilleni,/ ruiskumasta rinnoilleni./
Blude stondaa niinku seinä,/ staijaa siinä kuin veräjä,/
seiso kuin meressä miekka,/ Stebu pellon pientareella,/
stenu koskessa kovassa.
Jos sun luudata pitäisi,/ luudaa vaan lihan sisällä,/
tai luistele kovissa luissa/ Inessä sinun parempi,/
skinin peitos kaunihimpi,/ suonistoissa soljumassa,/
sääriluissa liu úskella,/kuin nurmelle rinnaamassa,/
aivan hukkaan vuotamassa ./
Jos et tottele minua,/ pyydän apuun Yli Jumalan,/
Faijan pyydän toimimahan,/ pistämään ison kätensä,/
tukkeheksi ventin päälle, /ammottavan haavan ylle,”/
Pisti pojan yrttien hakuhun,/tammenkuorta kuorimahan,/
sekä heiniä hyviä,/ pistämään patahan kaikki,/
keitokseksi keittämähä.,/ Koklaa rasvansa tehoa./
Ei vielä veri tyrehdy./ Saatiin uutta tietoutta,/
salaisista suoyrteistä./ Yötäpäivää keitto kiehui ,/
Joko soppa vaikuttaisi?/ Kokeili haapapuuhun,/
sillä loppu mahlavuoto./puolikkaisiin kiviin kokeili,/
stebut yhteen liimautuivat./
Ukko maistoi kielellänsä,/ totes mönjän mainioksi,/
Sillä rasvas Väiskin ventin.
Jatkuu…
Anja ”Rantsu” Rantamäki