Lemminkäinen, kaunis kaukomieli,oli pitkään ollu Saaren huudeilla, käyny päivät paimenessa ja yöt maannu piikojen aitoissa. Se oli yrittäny moneen kertaan Saaren kaunista Kyllikkiä, mutta friidu ei suostunut karbaasille. Eihän se ollu hyväksyny parempiikaan kosijoita. Viimein Ahti teki radikaalin ratkaisun ja ryösti Kyllikin, kun se oli bailaamassa kylän gimmojen kanssa. Lemminkäinen uhkas vielä lähtiessään kamalilla seurauksilla, jos joku kertoo sen neidon ryöstöstä. Matkalla Kyllikki spiidas hirveesti, mutt Lemminkäinen, sai sen snadisti rauhoittumaan lupaamalla, ettei koskaan lähde kriguun, eikä flaidaamaan. Vaati Kyllikiltä myös lupauksen, ettei Se ähtis koskaan kylille bailaamaan, vaikka mieli tekisi. Vannoivat Ison Bossin feissin alla juhlalliset valansa.
III
Pisti faarttia hepoonsa, ohjasteli hestikaansa,
Jätti taakse saaren nurmet, hyvästeli paimen paikat,
sekä bunkat sutturoiden ja Kyllin kosintamestat.
Aikansa ajeltuansa, tulikin kotipihalle,
silloin Kyllikki kyseli: ”Kenen mahtaa mökki olla,
kenen kurjan kotteroinen”?
Vastas siihen Lemminkäinen: ” Älä sä sure tönöjä,
kanna huolta kotterosta, bygataan parempi höskä,
rakentelen hirsikämpän.”
Tuli näin himaan perille. Oman mutsinsa etehen.
Mude boitsuaan kovisti: ”Missä oot noin kauan ollut,
missä päiviä majaillut”?
”Nauroivat likat minulle, pitivät mua pilkkanansa,
piti näyttää kaapin paikka, ei enää gimulit naura,
otin messiin parhaan gimman, ryöstin Kyllikin omaksi”.
Vastas itse Lemminkäinen. ”Niin mä tein kuten lupasin,
toin mukaani morsiammen, sinulle hyvän miniän.
Duunaa pehmee britsi meille.”
”Jumalalle kuuluu kiitos, kun sain niin hyvän miniän,
kotiavun itselleni, kutomahan kangaspuilla,
viikkopyykit tvettaamahan, valkaisemaan valkopyykit.
Hyvän lyylin nappasitkin. Luoja sulle böönan näytti,
puhtaan neitsyen valitsi, koskemattoman mamiksen.
Antoi Saaren kaunottaren. Byggaa kunnon haussi teille,”
Tuumi äiti skloddillensa..
Ensin kimpassa asuivat, elivät susiparina,
ei Ahti sodissa käyny, eikä Kyllikki kylillä.
Pitivät valansa kauan.
Kerran Ahti läks skönelle, fisustamaan kutukaloja.
Ei tullu kotihin yöksi, eikä aamulla näkynyt.
Silloin läks kylille Kylli.
Ahdin systeri sen kerto , kanteli sen broidillensa,
Kyllin käynehen kylillä, kylän muiden pippaloissa.
Kun sai Ahti tästä kuulla, suuttui vallan vietävästi.
Mutsillensa marmatteli: ”Pese mulle puhdas paita,
jossa voin sotia käydä, pohjolassa painiskella
Kävi Kyllikin kylillä, kylän naisten pippaloissa.”
Kylli kielsi lähtemästä sotaan pohjolan perälle.
Oli nähnyt enneunen, kotinsa tuhoutuvan,
tulipalossa rajussa, polttavan poroksi kaiken.
”Painajaisiin uskoisinko? Saati Kyllikin valoihin.”
Pyysi mutsilta kuteita, rehjukledjuja aneli,
tekis mieli flaidaamahan, kännipäissä reuhaamahan.
Mutsi kielteli kovasti:”Ethän lähde tappamahan?
Ota leili kellarista, juo täällä hyvät oluet,
vedä boltsisi sekaisin.
Tuumi siihen Lemminkäinen: ”Ei maistu kotoinen kalja.
Ennen juon vodaa joesta, airon lappeesta imasen.
Asetakki mulle anna, Menen kultaa ryöstämähän,
sotasaaliiksi hopeita.”
Rantsu