Väiski tuli nyt himamestoille fittimäiseltä kosiomatkaltaan.
Klabbi kunnossa, mutta ei gimulia. Lopulta Louhi lupas Väiskille Tytin, jos se takois semmosen aparaatin, joka stikkais sille rikkautta.
Väiski skujas suoraan Ilmarisen luo, ja pyysi sitä menemään Pohjolaan takomaan Sampoa Louhelle.
Ilmarinen kieltäytyi ehdottomasti, niinpä Väiski teki taas taikojaan ja juoni Ilmarisen kiipeemään kuuseen. Väiski vislas trombit viemään Ilmarisen Pohjolaan. Siellä Louhi jo venttaskin ja syötti ja juotti Ilmarista ja pyysi vielä tyttärtään keimailemaan sepälle komeimmissa juhlakledjuissaan ja koruissaan.
II
Pohjan Tytti tummatukka, sinisilmä, veen valio,
puki kauneimmat kuteensa vaskipannalla koristi.
Kultavyönsä vyötärölle, hopeehelyt uumillensa.
Tuli näytille snyginä, keikistellen kammarihin,
korvakoruissa koreissa, kaunihiksi meikattuna.
Daisareilla kultaketjut, hopeekammat hiuksillansa.
Louhi Pohjolan emäntä, näytti haussiaan Sepolle,
parhaat skruudit tarjoeli, kaateli jaloimmat juomat.
Kyseleepi kautta rantain: ”Takoisitko mulle Sammon,
fyrkkaa sylkevän masinan? Joutsenen käsisulasta,
yhden ohrasen jyvästä, mahon kantturan mölöstä,
pukin parran haivenesta?
Saisit gimman palkaksesi, maan valion vaimoksesi.”
Silloin seppä Ilmarinen, laitteen Louhelle lupasi:
”Voin toki takoa Sammon, fyrkkaa sylkevän masinan,
Joutsenen käsisulasta,mahon kantturan mölöstä,
pukin parran haivenesta, yhden ohrasen jyvästä.
Oonhan taivaankin takonu, ilman kannen kilkutellu,
handuilla ikiomilla, näillä kourilla kovilla.”
Läksi Sampoo duunaamahan, tekemään rahamasinan,
Pajan mestaa etsiskeli, ahjon paikkaa tiedusteli.
Löydettyään parhaan mestan, siihen byggasi pajansa.
Yksi päivä tehtiin tulta, toinen tehtiin palkehia,
kolmas paikkaa miettiessä. Funtsaillessa piirroksia,
Stikkas ainekset tulehen, rääkkyraudat eldikselle.
Pisti orjat lietsomahan, pojat polkemaan kovemmin.
Pojat polki, orjat lietsoi, hiilet hehkui räiskähteli,
kolme pitkää vuorokautta. kolme yötä goisaamatta.
Klabbeihin känsät kasvoi, rakot alle varpahien,
meni Seppo tsiigaamahan, tuloksia tsiigaamahan,
mitä nousee eldiksestä ,mitä syntyy hiillokselta.
Ponnahti tulesta jousi, hiilokselta kaaripyssy,
Kaari kultaa, pää hopeeta, varsi vaskinen upea.
Kerrassaan komea jousi! Vaan oli pahan tapainen,
joka päivä yhden ampu, jopa kaksi parhaimpana.
Eikä Seppo siihen tyydy, katkoi jousen kappaleiksi,
stikkas osat tuleen takaisin, pani orjat lietsomahan,
pojat polkemaan kovemmin.Taas kävi seppä katsomassa.
Mikähän sieltä nyt tulisi, Botski nousi eldiksestä,
tulesta punainen pursi. Kokka kullalla silattu,
lyygat vaskesta valettu.
Oli botski hyvän näköinen, vaan oli pahantapainen,
ei sillä kriguhun mentäis. Sitäkään ei seppä huoli,
murskasi veneen tulehen, pisti orjat lietsomahan, pojat polkemaan kovemmin
Monta päivää orjat lietsoi, palkeissa pojat ahersi.
Tuli hieho kultasarvi, sekä aura vääränlainen.
Eipä kelvanneet sepälle, pisti taas sulamaan kaikki.
Silloin seppä Ilmarinen, otti tuulet lietsomahan,
itä lietsoi, lietsoi länsi, pohjoisesta pohjatuuli.
Eldis tuiski ikkunasta, kipinät ovista lensi,
kärtsä nousi taivahalle, savu pilvihin sekosi.
Kolmas päivä toi tuloksen, Sampo nousi hiillokselta,
eldiksestä Sampo syntyi. Seppo, taitava takoja,
takoi yhden suolamyllyn, toiseen laitaan jauhomyllyn,
rahamyllyn kolmantehen. Myllyt pisti toimimahan,
jauho purnun syötäviä, toisen purnun myötäviä,
kolmannen kotipitoja.
Rantsu
