Ahti ridaa raivopäissään Pohjolaan, kun ei saanu kutsua häihin. Se päätti lähtee
sinne kutsumatta kuokkimaan. Mutsi skagas taas poikansa puolesta. Muistutti Ahtii,
mitä Tuonelan joella viimeks hendas. Nytkin vastassa olis eldistä ja tulikiveä. Perillä
ihmissyöjäpetoja. Ahti selvis kuitenkin kekseliäisyydellään niistä. Nyt se astuu sisälle
haussiin rinta rottingilla.
Kuumakalle Lemminkäinen, astu karskisti sisälle,
moikkas näin tullessansa: ”Tseenare talon isäntä,
saiskos ohria oriille, bissetuopin vierahalle.
Itse Pohjolan isäntä, tsittas pitkän pöydän päässä,
vastas Ahdille nolosti: ”Gresaa löytyy hestikalle,
jos osaat snygisti olla, stondata oven raossa,
dörtsin suulla, orren alla.”
Silloin räyhä Lemminkäinen, vastas fittisti takaisin:
”Ei oo faijani mua ennen, eikä muutkaan tuttavista,
stondannu oven välissä! Tervetulleita olivat.
Miks muka minun pitäisi”? Tsittas sitten penkin päähän,
pyysi uudelleen olutta.
Louhi Pohjolan emäntä: ”Jopas on pipo kireellä,
oisit tullu aikaisemmin, taikka vielä myöhäsemmin.
Nyt on kaljat kaljoteltu. Brekut nyyat leipomatta,
juhlasafkat skruudattuja. Häät juotu, pidot pidetty ”.
”Senkin akka harvahammas, mikset kutdunu minua?
Pyysit kurjat ja kasakat, spurgut, roistot köyhimmätkin,
kutsuit tänne muutkin hörhöt, vaan et kutsunu minua!
Etkö miestä pöytään pyydä, etkä safkaa tuo framille,
etkä kunnollist olutta.” Silloin Pohjolan emäntä,
sopan keittoon piian käski,
tuopin tuomaan vierahalle. Snadi piika takkutukka,
lähti soppaa duunaamahan.
Stikkas soppaan luut ja hännät, fisun ruodot, nauriin naatit,
tyntsin pohjan olvit kaapi, Lemminkäisen juotavaksi.
Lemminkäinen tuoppiin tsiigas, sano inhoten akalle:
”Tätä ei dogikaan joisi!” Fiskas kyitä tuopistansa,
mukin pohjalta matoja, olvistansa sammakoita.
Paloitteli skeggellänsä, stikkas olkansa ylitse,
divas liemen onneksensa, mustan mönjän tarpeeseensa.
Saipa vielä lausutuksi: ”Ei oo keitetty minulle,
kunnon kaljaa käymään pantu, saati sonnia tapettu,
saadakseni nautiskella.Itse Pohjolan isäntä,
tiuskaisi näin karbaasille: ”Mitäs lähdit kuokkimahan,
oliks pakko tänne tulla?”
Sanoi hurja Lemminkäinen: ”Vieras kutsuttu parempi,
komeampi kutsumaton. Tuo minulle kaupan bisse!
Neloskaljaa tuopillinen.”
Veti herneet klyyvariinsa, itse Pohjolan isäntä.
Sjungas lammen lattialle. ”Toss on bisseä lätäkkö,
latki siitä Lemminkäinen”!
Sgriinas lieto Lemminkäinen, ukkelille päin pläsiä:
”En oo muijien vasikka, lampi vodan lutkuttaja.”
Lauloi sarvipään tilalle, sbulin sonnin kultasarven.
Pohjolainen, pitkä skloddi, suden sjungas syömään sonnin.
Jänön stikkas Lemminkäinen, murkinaksi suurpedolle.
Vuoroin loitusjaan lateli, skloddi pitkä Pohjolasta,
sekä lieto Lemminkäinen.
Sanoi Pohjolan isäntä: ”Ei tästä pidot parane,
jos ei vierahat vähene! Skloddi duuniin peltotöihin,
Lemminkäinen ulos talosta! Ala lähteä himaasi!”
Sanoi siihen Kaukomieli. ”Himaan ett minua laula,
enkä lähde käskemällä!”
Rantsu