Kuumeni pahasti polvi,/
tsennas klabbin lämpiävän,
polven melkein lekehtivän./
Eikä kestänyt kipua,/
meren mutsi, ilman impi./
Tsennas turmansa tulevan,/
skagas vallan hiiltyvänsä.
Sparkkasi ihan snadisti,/
täräytti hintsun verran ./
Egut rikkoi pirstaleiksi,/
kopautti kappaleiksi./
fooguun kappaleet putosi,/
murut mainingin sekahan./
Eipä menny botneen kuoret,/
virtaan kappaleet vajonnu,/
munat kahtia hajosi,/
kahteen kuoren puolikkaaseen./
Keltuaisen suulikseksi,/
valkuaisen mollikaksi,/
murut taivaalle staroiksi,/
pilkut pilviksi sijoittu./
Nopsaan kuukaudet kuluivat,/
vuodet vielä vikkelämmin,/
ekan suuliksen valossa,/
mollikan kalpean kajossa./
Yhä ui meressä mutsi/
kroolas vielä ilman impi,/
niillä kylmillä vesillä,/
ulapoilla dimmaisilla,/
edessään sköne loputon,/
päällänsä sininen taivas./
Missä handu heilahteli,/
siihen synty äkkisyvät,/
missä landella makaili,/
siihen sai sileät kaltsit,/
mihin polkaisi jalalla,/
siihen synty taimen mestat,/
lahdet suojaisat lisäksi./
Minne stannasi selälle/
sinne lätki luotojansa,/
aikaan sai salakareja,/
botskien kölin tuhoksi,/
skönareiden kuolemaksi.
Sai jo saaret steedatuksi,/
bygatuksi luodot kaikki,/
taivaankannen piirretyksi,/
stailatuksi rannikotkin,/
kaikki stenutkin kirjoi,/
kaltsit randuihin veteli./
Anja ”Rantsu” Rantamäki