Kun Väinämöinen vihdoin födas, aikuisena karbaasina, se rupes budjaa jossain saaressa. Ei Väinämöiselle oikein riittäny, ett se näki vaan kaltsii ja skönee. Ilmattaren hommat oli hoidettu, nyt Väiski rupes järkkäämään yhen Pellervon kanssa maita, soita, ja skutseja joissa kasvo kaikenlaisii veduja. Tammi kasvo niin korkeeks, että koko himmeli pimeni. Väiskin piti froogaa mutsiltaan jelppiä, sen tammen kaatamiseen. Mutsi järkkäskin snadin äijän puun kaatoon. Se snadi, peukalon mittainen äijä, kaato sen sbulin tammen kolmella kirveeniskulla. Näin suulis pääsi paistamaan ja ikitalvelta säästyttiin. Vilja rupes kasvaa pelloilla, niityt kukkii tien varsilla ja marjat kasvaa skutsissa. Käkikin alko kukkua pitskun koivussa. Se teki Väinmöisen glaiduksi. Väinämöinen sjungas kilpaa fogeleiden kanssa. Niissä se kerto mitä oli hendannu ja mitä se oli duunannu. Ne kuultiin koko Kalevalassa. Ne kuuli yks heebo Lapista ja päätti lähtee päihittämään Väinämöisen, vaikka mutsi ja faija kielteli.
Joukahainen osa I.
Tsöras reellä Joukahainen,/ vastaan gamlaa Väinämöistä,/
Aisat yhteen kopsahtivat,/ stongat tarttui toisihinsa,/
länget länkihin sekosi,/ kalahtivat kaaripuihin./
Siihen jäätiin staijaamahan,/ tapahtumaa funtsaamahan,/
voda vuoti kaaripuista,/ höyry hestikan selästä./
Froogas vanha Väinämöinen:/ Mikäs oot kun noin ajelet,/
kloppi kaahailet kovasti,/skujaat niin kuin mielipuoli,/
söndrasit länkeni epeli,/ katajaiset kaaripuuni,/
pistit vallan pirstaleiksi,/ kelvottomaksi rekeni./
Silloin Jokke Joukohainen,/ vastas niskaansa nakellen:/
mä oon Jokke Joukahainen,/ kuka mahdat itse olla/
mitä mustalais sukua?/ Ukko parka syntyjäsi
Sydämistyi nuoremmalle./Käski poistua edestä,/
tehdä tietä nuorempana,/siirtyä sivulle tieltä./
Tulistui jo Joukahainen,/eikä siirry syrjemmälle./
Vähät mä ikäerosta, / olen viisaampi sinua,/
snaijaan kaiken kattavammin./ Se saa tiellä kaahaella,/
jolla tieto kattavampi,/ jonka muisti on parempi./
Tyhmä siirtyköön sivuhun,/ tehköön tietä välkymmälle./
Väiski haasteen vastaan otti,/ kertoi tietonsa Jokelle,/
vilautti valttikortit./ Eikä alkanut kinata./
Täällä oon budjannu ikäni,/tämän pellon pientareilla,/
himapitskulla tsitannu,/ lysnannu käen kukunnat./
Silti froogaankin sinulta,/ tiedätkö muka jotakin?/
Snaijaisitko mua enemmän./
Olen Jokke Joukahainen:/On mulla älliä nupissa,/
tietämystä paljoltikin./ Räppänä on katon rajassa,/
kiuaskivet kiukahassa./Kliffa norpalla skönessä,/
lohikalaa skruudaillessa,/ syöden siikoja selällä./
Siialla hopeiset suomut,/koukkuleuka lohella./
Kaislikossa jeddan jemmat,/kutee kylmissä vesissä./
Ahven on nälässä aamuin,/syksyt tsimmailee syvällä./
Kutevat matalikoilla./
Jos ei vielä sulle riitä, /kerron kaiken tietämäni./
Lapissa on lappalaiset,/ kyntävät poroilla pellot./
Etelässä hestikalla./ hirvellä takalapissa./
Pisan männyt ikihonkia,/ pitkiä petäjät Hornan./
Minnaan kolme koskeakin,/tsennaan kolme järveäkin,/
kolme vuorta korkeaa./
Tässä sulle triplat kerron:/Hälläpyörä on Hämeessä,/
Kaatra koski Karjalassa,/ Vuoksen virtaus väkevä,/
Imatrassa kohu kamala.
Anja ”Rantsu” Rantamäki