Joukahaisen ja Väinämöisen mittelö on jo lopuillaan, Jokke on jo leukaa myöten suossa, eikä Väinämöiselle kelpaa mikään. Jokke on tarjonnut aseensa, rekensä, hevosensa, kaikki faijan sotasaaliiksi tuomat kullat ja hopeat. Aina vaan syvemmälle kundi joutuu. Vielä Jokke tarjosi koko maaomaisuutensa, jos se lepyttäisi Väinämöisen, mutta ei. Joukainen joutui laittamaan peliin valttikorttinsa. Jatkuu…
V Joukahainen
Kun pyörrät pyhät sanasi,/ perut lotsusi kamalat,/ Annan Aino systerini,/ yhden lempisiskoistani,/ saat sen itselles iloksi,/ vierellesi petikaverin,/ bastuusi selän pesijän!/ Steedaajaksi, leipojaksi,/ kutojaksi kangaspuilla,/
Nytpä vanha Väinämöinen,/tuli glaiduksi sanoista,/ lupauksesta Joukahaisen./ ”Saan nyt vaimon itselleni!”/ Istahti alas kelolle,/ siihen suuren kannon päähän,/ lauloi laulun käänteisen,/ peruutti jo miehen loitsut,/ kirouksensa eväsi,/
Pääsi Jokke jo lopulta,/ pääsi pois suon silmäkkeesä./ Sai ruunan kiven sisältä,/ rekensä pois lammikosta,/ sai salamoista aseensa,/jousensa sateenkaaresta ./
Korjasi oman rekensä,/ harjasi oman oriinsa,/läksi matkalle kotiinsa,/ mustat mietelmät muassa,/ ankarasti ahdistuen./ Kuinka kertoisi mudelle,/ miten faija suhtautusi./ Mitä Ainokin sanoisi?/
Skujas himaan pahoilla mielin,/ äkeissään rekensä rikki,/ kotiporttiin aisat poikki./ Mutsi jo aanaili jotakin,/ fatsi suuttui reen rikosta:/ Miksi Jokke noin skujailet,/ kiukuissasi rikot kamoja,/ tavaroitas noin tuhoat?/
Jokke puhkes spiidaamahan,/ katui tehtyjä tekoja,/ studasi lupaamiansa,/ Mutsi huomas Jokken tuskan,/ Froogas mutsi skloddiltansa:/ ”Miks on miehen mieli maassa,”/ kuka on saanu sut pulahan?”/
Vastas Jokke mutsillensa:”/ ”Olen nyt törppöillyt pahasti!/ Paljon on pahoja ollut,/ koettu jo taikojakin!/ Tuli systeri luvatuks,/ Väinämöiselle iloksi,/ laulajalle selän pesijäks,/ kalkkikselle kokkaajaksi,/ pukille petikaveriks./
Tuosta ei mude pahastu/ jopa kiittää kuulemaansa./ Hykertelee handujansa,/ Sanoi mielissään pojalle:/ ”Älä spiidaa poikaseni,/ sovit hienot naimakaupat,/ sait vävyn mieluisan minulle./ Ainolle komean miehen.”/
Kuuli Ainokin sanomat,/ pillahtikin spiidaamahan,/ kohtaloaan katkerata,/ itki impi jollotteli,/ kurjuuttansa huokaeli./ Sanoi äiti lohdutellen:/ ”Älä itke Ainoseni,/ kohta nait komean miehen/ ja saat partasuu uroksen,/ seurallisen Väinämöisen,/ tietäjän iän ikuisen.”/
Tyttö mutsille tuhahti:/ ”Voi mutsi, älä selitä,/ haluun pitää vapauteni,/ tahdon budjata himassa./ Ihailla omia maita,/ braijaa pitskulla omalla,/ en vieraissa budjaella!”/
Svaaras mutsi tyttärelle,/ mude friidulle tuhahti:/ ”Nyt lopeta pillitykses,/ älä viitsi spiidaella./ Paistaa suulis Väinöläänkin,/ eikä vain himapitskulle!/ Kasvaa marjat muuallakin,/ niin mustikat kuin mansikatkin,/ eivät aina kotimetsissä,/ eikä faijasi ahoilla”.
Anja ”Rantsu” Rantamäki