Kokko, sbuli fogeli, oli stikannu Väiskin Pohjolan perälle. Väinämöinen ei snaijannu minne hittoon se oli joutunu. Karbaasi oli niin ventti, ett se vaan spiidas. Pohjolan akan, Louhen piika kuuli yhtenä aamuna spiidausta jostain kaukaa , ja luudas kertoo siitä Louhelle, joka hetken kuunneltuaan totes, ettei se kuulostanu skidin itkulta. Siellä karjahteli ihan aikuinen karbaasi.Louhi läks rutsaamaan veneellään ääntä kohti ja löysi sliibaavan, surkeessa jamassa meuhkaavan Väinämöisen. Muija roudas ukon rutsarin takapenkille tsittaan, vei staran himaansa ja hoiteli kondikseen. Sit se rupes tentttaamaan mikä äijää oikein mättää.
Louhi, foto: Rantsu
jatkuu…
”Mitä Väiski itkeskelit,/ ulisit pahanen ukko,/
siellä rannalla valitit”
”Oli syytä itkeskellä ,/ valitella vaivojani,/
kun olin hukkua skönehen,/ väsyin kauan uituani/
myrskyblosiksen mukana./ Sitä sliibailen ikäni,/
harmittelen ankarasti,/ miksi läksinkään himasta/
hevon kuuseen kulkemahan/ eksymään vieraille vesille./
Skutsiin outoon katoamahan./
Pohjolassa puut pahoja,/ Ryteikköjä skutsit täällä,/
risut klabbeja repivät,/ Tuuli sentään tuttavani,/
näillä vierailla ovilla,/ teillä tuntamattomilla.”/
Louhi lohdutti sanoen:/” Älä spiidaa Väinämöinen,/
lopeta jo parkuminen,/ täällä on kliffa ollaksesi,/
viihdyt vielä mainiosti./ Roudaan sulle parhaat safkat”/
Väiski vastasi akalle:/
”Mättöä on vieraan ruoka./ Kotiruoka maistuvampi,/
herkkua omatekemä./ Lysnaisipa taivaan Bossi,/
ottaisi anomukseni,/ jotta pääsisin himaani,/
omaan skutsiin dallaamahan./
Oma skutsi kullan kallis,/ änkyräinen kontu vieras.”/
Louhi froogas ja uteli,/ ”Mitä mulle tarjoaisit,/
jos roudaan sinut himaasi,/ kotiportille opastan?”
Väiski vastasi akalle,/”Mitä palkaksi haluat,/
jos mut roudaisit himahan?/
Vaatisitko kultia kasoittain,/ hopeita saman mokoman?”
”Ohoh viisas Väinämöinen, /tietäjä iän ikuinen,/
En halua kultiasi,/ enkä huoli sun hopeitas,/
Osaatkos takoa sammon?/ Fyrkkaa tahkovan masiinan,/
joutsenen käsisulasta,/ yhden ohrasen jyvästä,/
mahon kantturan mölöstä,/ pukinparran karvasesta./
Jos sen duunaisit minulle,/ saisit gimman liksaksesi,/
tyttäreni muusaksesi,/ kaunokaisen palkaksesi./
Pääsisit himasijoilles,/ oman peltosi perälle,”/
”En osaa sampoa takoa,/ mutta vie mut himaovelle,/
niin lähtän sulle Ilmarisen,/ takomaan sampoa sinulle,/
fyrkkaa sylkevän masiinan./ Seppo on kova kaveri,/
takoi taivaankin alussa./ Niin on taitava takoja!”
”Sille annan tyttäreni,/ joka takoo minulle sammon/
fyrkkaa tahkovan masiinan,/ joutsenen käsisulasta,/
yhden ohrasen jyvästä,/ mahon kantturan mölöstä,/
pukin parran karvasesta.”/
Louhi valjasti hevosen,/ hestikkansa reen etehen./
Följas ukkoa rekehen./ sanoi: ”Älä nosta nuppiasi,/
ennen illan koittamista,/ muuten voi paha periä,/
jotain fittii hendaella.”/
Lähti Väiski Pohjolasta,/ pisti vauhtia hepoonsa,/
liinaharjaansa menoa./ kotimatkansa aloitti.
Anja ”Rantsu” Rantamäki