Kirjoittajan arkistot:Rantsu

Kloku oli varttii vaille kuus, alko kesisredu uus. Mentäiskö taas länttä kohti, kelpo kapteenimme pohti? Sehän on se taattu reitti, kapteenska se siihen heitti. Ukkospilvii taivahalla, aallokkoa botskin alla. Oli kun tää redu alko, taas Merimirri skönee halko Tää kesä … Lue loppuun →

Sjungatkaapa tätä, tulee heti snadisti parempi fiilis. Mä lysnaan. vanhan fisun kapakassa puosugubbe tsittaa ypöyksin aina. Kuuluu laiturilta vinssin voihke, tarmo taljan gubbe ottaa maljan Takaa stydin tuulen hiio hoi karjaistava kuulen hiio hoi Ennen oli jätkät jerkkuu botskit oli … Lue loppuun →

Goisasiks mä, vai untakse oli vain? Vai irtaanuinksmä hetkeks kropastain, jonka surutta ois voinu skrubuun stikkaa jo? Vetovoimast maan, mut niinku Callenger avaruuteen kiskaistiin. Sen mä tsennasin jotenskin, astraalimuodoss ohi mollikan, kun reissasin. Minnasin, ett himafönsteristä joskus kuuta ihailin. Nyt … Lue loppuun →

Vanha puinen rutsari makaa kuusten väliss paahtavass heltees pressun alla. Rantsin delaaminen oli sille rankkaa. Se funtsaa kuka nyt duunais sen lahooviin kylkiin tervat? Kuka vetäis sen sköneen ekaks turpoomaan. Rudari on delannu. Meniks sen nokoset pitkiks, vai oliks sillä … Lue loppuun →

Jotku on tän jo pluggannukki, mutt pistänpä uudelleen, ku Lasse saa koko ajan lisää uutta jengii joukkoon Rakastuin skutsariin Olin noin kolmekymppinen. Oltiin oltu Rantsin kanss jiftiksessä jo kymmenkuta vuotta. Me oltiin hiljattain tsöbattu kesämesta Snappiksesta. Kuiva, kallioinen skutsinpala, jolla … Lue loppuun →

Friidu oppi dallaa alle vuoden ja heittään läppää noin vuoden ikäsenä. Ne ekat sanat oliki sitt kliffoi: äittä ja isi. Se siis tsennas, ett se hermo muija, joka sitä kyyläs jatkuvasti, oli sen mude, ja karbaasi joka sitä aina sekstas … Lue loppuun →

Kiitos Karin von Schantz-Julin runostasi, sain siitä tällaisen idean.   Tähän saa kaikki tehdä jatkoa. Siis slangin slanginnoksia kirjoittamaan. Ei yhtään agrikolaa muistakaa. Noin sata sanaa slangia slangiks: Fiude on kaara, kaara on bilika, Tyttö on gimma, Gimma on friidu, … Lue loppuun →

Merimirrin faija oli kuuluisa musta kolli Soukasta, joka jäi vahingossa meidän Ritmon takakonttiin v.1985 ja kulkeutu Paimioon, S.Valkosen veneveistämöön. Sill oli kuuman redun jälkeen karsee jano niinpä se singrass suoraan Paimion jokeen divaamaan. Siinä lipoessaan, se sattu lipasemaan yhtä pullukkaa … Lue loppuun →

Muistojeni Juhannus, ihana keskikesän juhla. Luonto döfaa kieloille ja koivuille. Parasta se oli snadina, jossain murrosiän hujakoilla. Budjattiin mutsin kanss Näkinkujalla, faija budjas uuden muijansa kanssa Siilitiellä. Olin siinä 10 vuoden hujakoilla, käytiin muden kanssa Hagiksen tortsilla tsöbaamassa sbuli, kolmimetrinen … Lue loppuun →

Älytön helle pari päivää, tsittasin landella pihlajan varjossa, boltsiss pyörii joku outo skifisarja. Pihlaja kukkii ja döfaa kuselle huumaavasti. Kimalaiset surraa. Kaiken maailman fogelit sjungaa ja käki kukkuu ku viimest päivää sbuliss kuusess. Taisin simahtaa, tai sitt jouduin johonki eufooriseen … Lue loppuun →

Tää on fitti stoori. Tää voi olla liikaa herkkähermoisille, mutt tällaista aikaa meillä nyt eletään. Pakko purkaa näin, ku on huono pamlaamaan.   Mä oon joutunu nokitusten ton Kolkon kanssa jonku kerran. Nyt se on pesiytyny meille – venttaa ett … Lue loppuun →

Snadii kevennystä, näihin aurinkoisempiin päiviin – Rantsulta Funtsaa ennen ku slumppaat dogin. Mä funtsasin täss yhtenä päivänä, ett slumppaisko dogin? Olis kliffaa kun ois joku, joka tarttis ja diggais mua. Tsiigasin netistä dogien kuvii. Halusin snadin persoonallisen hauvelin. Mutt sitt … Lue loppuun →

Synnyinmestani on Stadi. Olin vielä friidu snadi, kun pitskulla mä braijasin meggess Irman, Anjan, Annelin. smyygattiin klitsuss, luudattiin gartsat, kaltsitkin. Raivarit sai fatsit, niiku mutsitkin. Katolle mä kerran kletrasin, vaahterasta blumstereit kun halusin. Mutsi hogas. Partsilla se staijas! Huusi: ”Venttaa … Lue loppuun →

Muistaaks joku vielä viime voden syyspuolella skrivaamani runon?Lokki jota sanottiin pihakoiraksi Monet keväät näillä main palaavan sen nähdä sain. Se kaarsi ensin mökin päällä ilmoittaen: -Hei, oon täällä! Se tsennas lipputangon oranssisen viirin, pihapiirin. Sen ikioman reviirin. 13. vuosi, olis … Lue loppuun →

Mä oon ollu varmaan jotain n.10 vuoden ikäinen, ku mulle iski stydi kurkkukipu. Budjattiin Näkinkujalla, niinku jo tiedätteki. En tiedä miten muissa perheiss paranneltiin kurkkukivut, flunssat, korvasäryt ja virtsarakon tulehdukset? Meill ei lekuri kovin usein käyny. Mull oli noit kaikkii … Lue loppuun →

Kotkan ruusu On ilta, starat stendaa lyysaamaan, voda musta, bryggan päälle loiskuaa. Taas venttaa satamassa hengaajaa yön kliffat, venttaa boitsu ottajaaTuu messiin, starat flekkaa loistamaan, tuu messiin, musa kutsuu joraamaan. Taas biisi raikuu, skumppamaljat kuohuaa, taas Kotkan Ruusu, venttaa plokkaajaa … Lue loppuun →

Aleksander vaari ja faija shakkii skulaamassa Faijan koulukuva, oikealla toisella takarivillä, kahden tytön edessä Rakkaalla faijallani oli hyvä yleis-sivistys, se osas aina vastata kaikkiin kysymyksiin. Niill oli suvussa sellanen keskinäinen skaba esim. maantiedosta, maailman eläimistä ja kuuluisuuksista. Latinankielisist lentävistä lauseista … Lue loppuun →

Mutsill alko poltot 17.5., puolen päivän tietämillä. Oli toinen helluntaipäivä v. 1937. Tais tulla snadi hosis, ku ne budjas silloin Kanassa. Faija rutsas mutsin rantsuun, hyppäs fillarin selkään, mutsi tarakalle. Faija polki niin pirusti vanhalle kättärille. Söörnäisten rantatietä Neitsytpolulle. (Kyllä … Lue loppuun →

Friidu oppi dallaa alle vuoden ja heittään läppää noin vuoden ikäsenä. Ne ekat sanat oliki sitt kliffoi: äittä ja isi. Se siis tsennas, ett se hermo muija, joka sitä kyyläs jatkuvasti, oli sen mude, ja karbaasi joka sitä aina sekstas … Lue loppuun →

Skruudataan strömareita stadilaiset Bönde fiskaa muikkunsa verkolla. Fiskari troolibotskilla. Mutt stadilaiset metskaa litkalla, aamukuudelta Larun bryggalta Vapaa ei tarvita, siimakin riittää. Siimaan voi, viiskin koukkua liittää. Koukkuihin ei tarvi ees maseja laittaa, kiiltävät koukutkin strömareille maittaa. Litka vaan sköneen ja … Lue loppuun →

Mä oon nyt täss vaihees, mä en muuta funtsaakkaa. Onks tää ny tässä? Miten kaikki hurahti näin äkkii, eikä mistään tullu mitään. Ois voinu tulla vaikka mitä. Opiskelu jäi kansikseen. Piti mennä duuniin.Must ei tullu ylioppilasta, maisterii ei edes merkonomii … Lue loppuun →

Vuosi sitten skrivasin Kesäkuu. Mirri venttaa yhä skönelle pääsyy. Minimirri goisaa skutsiss saniaisten seass, ett pääsis sleepiin. Rantsi rassaa hyddass huoltohommii. Panee aalopin boseen ja letkun kii merivesilauhduttimeen. On se niin notkee kasikakkonen. Kapteenin flindast täytyy välill’ saada snadit punssit. … Lue loppuun →

Ku on födannu saaress ja impannu laiffinsa pari ekaa vuotta skönetuulta, ja sbulimpana vetäny Sörkänrantsun asfaltin ja sköneblosiksen dunkkiskimaraa, ei oo ihme, ett sitä hakeutu saman henkisen karbaasin meggeen. Rantsi on kans saanu jo veren perintönä rakkauden sköneen ja fiskareihin. … Lue loppuun →

Meidän Fiskari födas 16.6.1985 synnytys oli pitkä ja tuskallinen, sillä skidi synty perätilassa. Kaikki meni sit kuiteski hyvin, skidi oli snygi ja osas tsimmaa! Se sai nimekseen Merimirri. Seacat olisi ollut liian hienosteleva, kun sen faija oli vanha kollikissa Soukasta … Lue loppuun →

Viha ja rakkaus balanssissa . Pitkä pinna ja lyhyt-vihaisuus . Luova huumorintaju . Ei pidä luulla, eikä epäillä . Vapaus omiin harrastksiin . Rakkaus ei oo lässytystä, vaan tekoja . Toista ei saa koskaan lyödä. ¨ Rantsin ois varmaan tehny … Lue loppuun →

  Täällä aina, silloin tällöin, skrivaillaan siitä, kuka on junantuoma ja kuka aito stadilainen. Kuin kauan pitäis olla stadilainen, ett vois ihan vilpittömästi käyttää sitä arvonimee? Täss on dokunenttii mun suvustani. Mun isoifaija oli Kauhajoelta ja mummu Karstulasta lähtösin. Ne … Lue loppuun →

Kyll mä oon koklannu, kaiken muun ohessa, tankaa ja haikuuki. Net on paljo vaikeempii, Et niihin sais jotain tolkkuu. HAIKU Sama uni taas öinen rakastajani uuvutti minut TANKA kuu tuli salaa ravisteli hereille katsomatta näin Luulin että tulisit olitkin jo … Lue loppuun →

Lindströmin Karilta saatu grafiikka. Tunnistaaks joku mestan. Tää on mun yks työ, jolla pyrin Atskiin Mun maalaus Pihlajamäestä Kulttiksen kuvataidepiirin ajoilta Tässä on mun tiimi MY&Greyn ajoilta. Minä keskelläCopy Naulapää vasemmalla ja oikealla AD Magge Viljakainen Niin, tuli ne tietsikat … Lue loppuun →

Näin se alkaa: Kun se födas, ei sill ollu handuu eikä jalkaa. Faijastaan, tai mutsistaan, ei snadi tullu tietämään. Orpouttaan joutu snadist saakka sietämään Skolessakin sitä aina jäynättiin, sgriinattiin, ja nuijapääksi symffattiin. Ei murkkuikäkään kliffaa ollu, eikä hupia, kun kroppa … Lue loppuun →

Tää on ajalta ku työttömii ei viel ollu olemassa. Skole loppu. Spettarin ainoo yläarvoinen numero oli kymppi piirustuksessa. Pyrin hakeutuu sellaisiin duuneihin, joissa voisin hyödyntää tätä rakasta taitooni. Eka duunimesta oli mainostoimisto SEK. Pääsin sinne sisätsuppariks elokuussa 1952. Seuraavana kesänä … Lue loppuun →

Näin me Hamletin kaa funtsaillaan. Ollako vai ei, siinä pulma. Mageempaa oisko kestää ja sietää, kaikki iskut, pistot karseen kohtalon. Vai asein ryntää, kärsimysten skönee vastaan, luovuttaa? – Delaa – goisaa. Ei muuta. Snaijata et uness kaikki slyyttaa – hertan … Lue loppuun →

Mitäs jos sjungattais välillä? Vaikk tää: Päivänsäde ja Mönkiäinen Kun suulis slyyttas päivän retken systereist jäi jälkeen hetken Päivänsäde viimeinen. hämärä ku skutsiin hiipi, Päivänsäde kultasiipi veke meinas flygaaa edest sen, kun Mönkiäisen snadin hogas vastaan dallaavan, se juuri kletras … Lue loppuun →

Tsöbasin kolme fisuu Hagiksen hallista ulkomaista karppii kallista. Ne oli tullu Japanista, ne kolme karppii kaunista. Pitskun lampeen fisut päästin akvaarion hinnan säästin. Koikarpit ihan innoissaan, nous heti pintaan sjungaamaan. Yks sjungas: Huihaihei, oon nimeltäni Koihaihei! Toinen jatko: Mun nimeni … Lue loppuun →

Runon päivän kunniaks , tää vanha: Uneton ei unta saa, kun ikkunasta pilkottaaa maaliskuinen täysikuu. Huuu huhuuu! Yön linnun kuulaan kutsun, kuulee uneton: Hu huu… Rakkaintansa lintu kutsuu. Koko metsä hiljenee. Kuuntelee… Ei kevätyötä yksin, sekään olla voi , siks … Lue loppuun →

Epilogi, Sotaa pakoon Krigu loppu. En minnaa himamatkaa. Oliko vuosi 1944, vai 1945. Himassa oli jotenki outoo. Hämeentien ja Neljännen linjan risteyksess stondannu haussi oli raunioina, meidän talon snygii tornii ei enää ollu. Mude ja faija flaidas usein. Oli ahdast … Lue loppuun →

Tant Alfrida oli ollu Detroitiss keittäjänä ja oli huippukokki. Safka skruudattiin aina ruokasalissa, snygisti katetun pöydän ympärillä. Aamu- , iltatsufeet tai – kaakao divattiin tsögessä. Siel harrastettiin ruoka- ja iltarukouksii ja mäkin, snadi pakana, opin ne siellä Gud välsigna maten … Lue loppuun →

Näit muistikuvii mulla riittää, mutt miks mä skrivaan niistä? Kait tää on mulle yks Leelian lepotuoli. Saan täst jotain sairast mielihyvää ku jotku diggaa ja jotku vetää herneit klyyvariin ja mä pääsen traumoistani eroon. Faijahan ne aikaan sai ku jätti … Lue loppuun →

Muistaaks joku vielä tän stoorin? Näin stoori Bufo bufosta alkaa: Kun se födas, ei ollu sillä handuu ei jalkaa Faijastaan, tai mutsistaan ei snadi tullu tietämään. Orpouttaan joutui jo syntymästään sietämään. Skolessakin sitä aina jäynättiin, sgriinattiin, ja nuijapääksi haukuttiin. Ei … Lue loppuun →

Kuten ekassa stoorissa skrivasin, viihdyin Svedussa. Se vanha himapitsku dunkkavine roskiksineen ei houkutellu takas himaan, mutt mutsi halus skidinsä takas. En tiedä oliks välirauha vai mikä siinä oli, ett piti singraa himaan takas 29.1.1943? Sit taas takas Sveduihin -44 tai … Lue loppuun →

  Tässäkin stoorissa saattaa olla muistivirheitä. Ne skidit jotka oli silloin vanhempii, minnaa näit paremmin. Ei tartte mun muistivirheistö välittää, suurin piirtein tää kuiteski meni näin: Olin alle viiden ku mut stikattiin Sveduun menevään stogeen, kriguu haneen. Mullon hatara muistikuva … Lue loppuun →

Pitkän talven jälkeen landella bastu lämpee koivuklapeilla. Galsa hormi sisään savuu pukkas, nokkosperho lauteen alla, suuntavaiston hukkas. Lysnasin ku välikaton hupakot, siis lepakot heräilivät siskonpedillään, ja bamlas näin, omalla Naks-kielellään: Närätkääheks , nanoks najoks navätkeks nankuks nakujoks naldaaeks najoks nastuubaks. … Lue loppuun →

Tässä kuvassa ei ole mun isäni vaan tädin mies Kalle, jolla ei vielä ollut silloin omaa lasta. Hän sanoi mua sotamorsiammeks ja vei mut aina Hagiksen Colombiaan kaffelle, lomalle päästessään. Minä sain aina sellaisen leivoksen jonka päällä oli mansikan makuista … Lue loppuun →

Tää on näit vanhoi stoorei, vuodelta 2014, mutta kaikki ei kuiteskaan minnaa ja uutta porukkaakin on sen jälkeen tullu messiin. Ei kai haittaa? Merimirrillä Jurmossa Lasse Mårtenssonin 80-vuotis-synttärin kunniaksi kerron yhden kesäisen stoorin vuodelta 1985. Startattiin Merimirrillä kesälomareissulle kohti Jurmoo. … Lue loppuun →

Snögeukko rukoilee: ” Voi kun saisi olla, gimman kanssa lämpimässä, talon ullakolla.” Eihän se oo mahdollista. Ei se oikein skulaa! Lämpimässä snögeukko, alkais pian sulaa. Rukous, sen gubben, kiersi maan ja taivaan: ”Snögeukko Pohjolasta tahtoo päästä naimaan!” Viestin hogas Lumenluoja, … Lue loppuun →

Kohti länttä fööri näyttää, stärästi veneen kapu ruoripyörää käyttää. Radiossa Pekka Pouta stydii blosist povaa, kohta länsihiivari on pirunmoisen kovaa. Vaan eipä studaa Merimirri, foogut ottaa vastaan. Kuivan hyddan lämpö, rauhoittelee lastaan. Ilta koittaa, stormi yltyy, kotiin viell on matkaa. … Lue loppuun →

Joku varmaan vielä minnaa, tai on ainakin kuullu bamlattavan ett Suomess oli yleislakko 50-luvun puoless välin. Tarkemmin 1956. Me alettiin Rantsin kanss styylaamaan, oltiin treffattu Byggan jortsuissa. Ei lakko sen takii kuitenkaan alkanu. Elettiin tiukkoi aikoi. Oli just bungattu krigukorvaukset … Lue loppuun →

Mun nuorempi systeri (sekin paljasjalkanen stadilainen), budjaa nykyisin Perniössä. Se diggaa elukoit, niiku mäkin. Niill on omakotitalo ja sbuli tontti, joten niille kerty niit elukoita, enemmän kun tarpeeks. Nyt niill on enää yks sussari ja talon kivijalkaan pesiytyny mäyrä . … Lue loppuun →

Täss olis yks vanha muistelo, jonka joku ehkä on plugannukin Tsilarista. Mutta pistämpä sen nyt tännekin, Stadin slangi Tallinnassa, tammikuussa 2016. Käytiin rapakon takana, Tallinnassa , ottamassa snadisti hoitoja kroppaan. Jotkut oli muuten vaan messiss kliffassa porukassa. Maijulikin ehti dösään … Lue loppuun →

  Välillä jotain kevyempää pluggattavaa. Linnut on niin mainioita kavereita. Naakka nimeltä Kiakku Suulis oli tuskin noussu, kun heräsin yks aamu raivokkaaseen karjuntaan. Naapurin naakka kieku meidän verannan kaiteella, kyllä mä sen äänen tsennasin. Naapurin skloddit oli hitannu sen Raaseporin … Lue loppuun →

Joskus alkuräjähdyksen aikoina, kun mä födasin. Meidän suvun porukka kävi aika usein ikuistamassa itsensä valokuvaamossa. Oli sitten kyse synttäreistä tai pelkästään päähänpistosta. Mulla on muutama kliffa, vanha kuva, suvun miehistä – ja naisistakin joku. Ekaks on tää perhekuva mun isovanhemmistani. … Lue loppuun →

Tässä yks saaga, joka sopii lapsenmielisille stadilaisille. Muut voi taas skipata. Se keroo Bufosta joka budjas 40-luvulla Haapiksen kentän nurtsila yhden ruusupuskan alla. Näin se alkaa: Kun se födas, ei sill ollu handuu eikä jalkaa. Faijastaan, tai mutsistaan, ei snadi … Lue loppuun →

Se on alkutalven toimintaa kun Rantsi verkkoo paulottaa. Toivoo että järvet jäätyis, alle jään ne verkot päätyis. Saatais kuhaa graavattavaks, jättihaukee jauhettavaks Takas järveen stikattais, se vanha, iso peilikarppi, mitä ottaa, mitä jättää, täytyy olla skarppi. Rantsi rantsuun botskin rutsais … Lue loppuun →

Korvatunturin pajalle tuli snadi mies. Snögarin käppänöitä, joku ties. Kliffasti se kumarsi ja duunia kysy. Levee smailis pärställä pysy. ”Moi! Oon Lippakorva, residenssist Snögarin, Korvatunturilta duunii tsögaisin.” Näin se bamlas, se snadi mies, joka arvonsa hyvin ties. ”Duunii olis´ joululahjain … Lue loppuun →

Tässä taas yks fitti juttu, iski taas tää tauti tuttu. kukahan sen tartutti. ilkeyttään tietysti. Vuos on menny suunnilleen, nyt se iski uudelleen. Ei ne rokotukset mitään auta, fitti olo jumankauta. Vedän naamaan Finrexiä, dokaan Captain Morgania, valkosibbee nenään, korviin, … Lue loppuun →

Useimpii Sörkän haussei eldattiin 40-luvulla veduilla. En tiedä mikä tilanne nyt on. Näkinkujalla mun himan, olkkariss, tai pitäis kai skrivaa kamarissa, oli kakluuni.Tsögess puuhella ja kaks liekkinen, kaasull skulaava keitin. Nokikolari kävi rassaamassa noet piipuista kait kerran kesässä, ettei tulis … Lue loppuun →

En tiedä minkä ikäinen mahdoin olla, kun mua ekan kerran alko ahdistaa yks painajaisuni Se toistu monta kertaa ihan samanlaisena. Skagasin mennä goisimaan jos se taas toistuis. Funtsaas tätä: Suulis sgriinaa ja mä dallaan pitkin junaraidetta Söörnäisten rantatiellä Herulin suuntaan. … Lue loppuun →

Vanha skönäri minnailee Gamlan fisun kapakassa puosugubbe tsittaa ypöyksin aina. Kuuluu laiturilta vinssin voihke, tarmo taljan gubbe ottaa maljan Takaa stydin tuulen hiio hoi karjaistava kuulen hiio hoi Ennen oli jätkät jerkkuu botskit oli veduu hiio hoi jätkät ne on … Lue loppuun →

Siellä se on. Taas! Pilviverhon takana kyyläämässä. Vaikka on reissullaan nähny jo kaiken rumuuden ja kauneuden. Mitä se minusta enää tahtoo? Lyysaa fönarista, spigelin kautta mun bunkkaan. Nään sen lyysiksen läpi luomeni, tsennaan sen hiplaavan paljasta olkapäätäni kaulaa ja poskeani. … Lue loppuun →

Sjungattasko välillä siit eldis-skstikasta – siit ekast? Sun eldis-sekstikasi tähden aatos entää Nyt onnen kipinät kun öögissäni lentää Toi huultes kuuma flöitti uskoa mun täytyy Sun tules flekkiksessä sydämeni räytyy. Sä lailla soihdun sait sisuksiini roihun Se vaikka onnesta nyt … Lue loppuun →

Pikkufriiduina, ehkä n. 12 vuotiaina , tai alle, meill Näkinkujan likoill oli tapana lesaa Elokuva Aittaa. Pluggatiin stooreja sen ajan staroista ja arvosteluja leffoista. En muista ihan kaikkee mitä sieltä hitattiin. Ainaski sieltä sai ohjeita miten skrivaa filmiyhtiöille, tai staroille … Lue loppuun →

1. Taas se tuli, vanha kerrostalokyttääjä, se öinen härnääjä kyttäs fönäriini, ensin muka salaa, pilven takaa. Jo kohta häpeemättömästi paljasti itsensäkin kokonaan. Kun riisuin, mennäkseni goisimaan. Vedin verhot eteen, valot sammutin mut tiesin, se on siellä vieläkin. Läpi verhon nään … Lue loppuun →

Mun nuoruudessa oli luultavasti paljo enemmän sburgui ku nykyään. Niit sanottiin silloin roskisdyykkareiks, kun ne kaivo safkansa roskiksista. Ne dokas omatekost kiljuu, tai ponuu, jos ne hittas ainekset niiden duunaamiseks. Jos fikkas oli hynää, pysty tsöbaa jonkun puolikkaan vinkkupullon pitkäripasest. … Lue loppuun →

Kaikista kliffoista otuksista diggaan vähiten lepakoita. Ei oo mitään erikoista syytä miks näin on. Onhan niitä kliffa seurata jossain järven rantsussa, kun ne kiitää pikin veden pitaa ja napsii vesiperhosii. Tai tsiidailla saunailtana niiden kruisailuu taivasta vasten. Skidinä kokeiltiin houkutella … Lue loppuun →

Oli Byggalla jortsut vuonna viiskytkuus. Friidulla taftimekko, täyskello, aivan uus. Samettirotsi oli kundilla, döfas Brylcreemi-kiehkura otsalla. Poski poskea vasten ne joras, hand in hand Skulas Ossi Aalto, sjungas Sacy Sand. Se friidu ja jannu koko illan joras. Perfidia soi. Ja … Lue loppuun →

Kesäkuu. Mirri venttaa yhä skönelle pääsyy. Minimirri goisaa skutsiss saniaisten seass, ett pääsis sleepiin. Rantsi rassaa hyddass huoltohommii. Panee aalopin boseen ja letkun kii merivesilauhduttimeen. On se niin notkee kasikakkonen. Kapteenin flindast täytyy välill’ saada snadit punssit. Sitt siirrytään eklektroniikkaan: … Lue loppuun →

Skagaaks sä hämiksii, vai inhooks sä vaan? En mäkään hämiksii diggaa, mutt onhan niit kliffa seuraa. Jo vuosii sitte, yhdess Kaparen nimisess saaress mä tutustuin sbuliin vesihämikseen. Mä makasin suuliksessa, ja tsiigailin yhden plotikon vedenalaista laiffii. Siell oli vesikirppuja, snadii … Lue loppuun →

Naakan 25-vuotinen rauhoitus loppui, sen kunniaksi tää vanha stoori, jonka olette varmaan joskus lukeneetkin. Naakka nimeltä Kiakku Suulis oli tuskin noussu, kun heräsin yks aamu raivokkaaseen karjuntaan. Naapurin naakka kieku meidän verannan kaiteella, kyllä mä sen äänen tsennasin. Naapurin skloddit … Lue loppuun →

Tänään on taas tällanen päivä. Kääntääks joku slangiks, mä en osaa. Anteeksi että olen olemassa Paha on paino povellani, ikuinen ikävä ovellani kadun monii tekojani paskamaisii sanojani, äidilleni, siskoilleni läheisille rakkailleni. Kannan niitä mukanani, ikuisena taakkanani. Tuntuu kuin mä vaipuisin … Lue loppuun →

Sörkän gimma muistelee: Oli aika, kun gartsalle parpeja piirrettiin? Aleksis Kivengartsan stogeradalt lasiset parpikivet hitattiin ja hyppyvuorot dilkattiin. Smyygailtiin klitsuis ja kletrattiin partseill, hypittiin snaraa ja temppuiltiin boltseill ja kneppistä skulattiin. Vennun pitskuun grevattiin se delannu katti hautajaispuheen piti Kuusiston … Lue loppuun →

Kaks kattii Kimmontieltä, vuosien takaa ne minnaan sieltä. Santtu, se musta oli nero. Mille harmaa, laiska tahi juoni, siinä niiden ero. Santtu osas strittaa vessaan Mille hiekkalodjuun pissas vaan Santtu avas dörtsit, hyppäs ovenkahvaan. Millestä, ne on vaan temppuja rahvaan. … Lue loppuun →

Jos närkästyt jätä lukematta. Jos luit ja närkästyit, oma on syys. Näin kesä aikana Stadin friidu siirtyy landelle. Skutsiin, skönen lähelle. Koko lapsuus ja nuoruus meni Stadissa, asfalttii on tullu impatuks ihan tarpeeks. Diggaan kukkii ja elukoita. Niin fogeleit, neliklabbisii … Lue loppuun →