Mä oon ollu varmaan jotain n.10 vuoden ikäinen, ku mulle iski stydi kurkkukipu. Budjattiin Näkinkujalla, niinku jo tiedätteki. En tiedä miten muissa perheiss paranneltiin kurkkukivut, flunssat, korvasäryt ja virtsarakon tulehdukset? Meill ei lekuri kovin usein käyny.
Mull oli noit kaikkii vaivoi vähän välii. Mutsi puhals röökin savuu korvaan, jos korva oli klesa. Kurkkuu kurlattiin karseen stydillä suolavedell. Oli divattava persiljateetä ja skruudattava puolukoita, jos oli virtsis. Sit piti viel tsittaa kuumavesihöyrys potan päällä. Mutsi tenttas olinko taas tsitannu kalsan stenun päällä, sitä ei missään nimess saanu tehdä.
Flunssat yskittiin ja räittiin veks, sipulimaitoo en pystyny divaamaan, sen mä aina ykäsin ulos. Kolme viikkoohan siinä menee hoitaa tai ei, silloin sanottiin. Pikkuskraadit, niinku asfaltti-ihottuma, hoidettiin ratamonlehdillä, sen kaikki snaditki skidit tsennas.
Kerran mun lutku ei parantunukkaan suolavesikurlauksella, kuume alko nousta. Mä frysasin ihan karseesti. Illalla mutsi laitto mulle vanhan lampaannahkavällyn lisäks, viel peitonki päälle ja anto Hotaa.
Jossain vaiheessa yötä heräsin ja kuulin, kuinka seinäklokun tikitys alko välillä kuulu hurjan kovaa ja välillä se meni melkein kuulumattomiin. Mull oli hirvee horkka. Kämppä oli pimee, vain Näkinkujan katuvalot lyysas lattiaan. Näin ku eteisen ovi aukes ja kylmä huuru levis huoneessa.
Mulle tuli kaikki karseet kummitusjutut mieleen ja aloin studaa. Kuulin mutsin tasasen hengityksen, sen kellontikityksen takaa. Se tikitys sai kummallisen rytmin ja yht´ äkkii alko ovest valuukämppään, melkein katon korkeuteen, paksua harmaata usvaa. Se pyöri katossa mun yläpuolella ja hiffasin siinä, ikäänku naamoja. Silmä-, nenä- ja suuaukkoja ja jonkinlaisii raajoja ja kaikki kiersi katoss kehää mun bunkan yläpuolella. Samalla kello löi 24 kertaa!!! DINGdong, DINGdong
…
Mä olin ihan jäässä ja painuin peiton alle. Tää kaikki todella tapahtu, tää ei oo mitään saagaa. Heräskö mude yöllä, vai vasta aamulla, en tiedä, mutta mulla oli kuumetta yli 40 astetta ja sössötin jotain epäselvää houreissani. Mutsin oli pakko hakee lekuri.
Diagnoosi: Angiina! Onneks penisilliini oli jo keksitty ja sain lääkettä. Viikossa taisin jo olla ihan terve.
jatkuu
Teksti ja kuva:.. Rantsu