Jotku on tän jo pluggannukki, mutt pistänpä uudelleen, ku Lasse saa koko ajan lisää uutta jengii joukkoon
Rakastuin skutsariin
Olin noin kolmekymppinen. Oltiin oltu Rantsin kanss jiftiksessä jo kymmenkuta vuotta. Me oltiin hiljattain tsöbattu kesämesta Snappiksesta. Kuiva, kallioinen skutsinpala, jolla rantsuoikeus parinsadan metrin päässä olevaan rantsuun. Siell oli botskimesta, kauppaan kuulu 36 neliöisen tönön puutavarat (Ihanku Ikeassa:tsöbaa ja kokoo systeemi)
Munhan piti kertoo lavstoori siitä, ku mä olin lätkässä yhteen komeeseen skutsariin.
Oli snygi kesäpäivä, Rantsi oli tsörannu Karjaalle skaffaamaan jotain. Naapurin Raikka, joka oli meidän vanha tuttu Käpiksestä, tuli moikkaa yhden helvetin komeen skutsarin kanssa. Raikka hogas heti, ett meille synty ”yhteys” ja sano mulle – ”Mun piti vaan tulla moikkaan Rantsii, mutt taidanki lähtee täst veks. Rantsi tsennaa kyll tän skutsarin.” Mä jäin komistuksen kanss venttaa. Tilanne oli vähän outo, hertta hakkas niinku muinoin
Meill oli vanha emaloitu amme, johon duunattiin kaivovodaa lämpenemään, ku oli ni kuuma päivä. Mä hogasin, ett se skutsari tuijotti mua monttu auki, se ei saanu sanaa suustaan, enkä mä katsettani irti sen öögista.
Froogasin kelpaisko sille vilvottelu toss ammeessa? Näin ett se yritti vastata. Suu liikku, mutt se ei saanu sanotuks sanaakaan. Me oltiin kait niin toistemme lumoissa. No mä vein sen vilvottelee. Sain päähäni mennä meggeen ja aloin riisuu kledejui. Mull oli jo toinen klabbi ammeess ku Rantsi tsöras kaltsille, kasa kattohuopaa meggessä. Mä skagasin mitä se sanois mun kylpysessiosta skutsarin kanssa.
Rantsi froogas, ett mitä vittuu sä teet ammeessa skutsarin kanssa! Nousin nolona veks ammeesta ja yritin selittää, ett me oltiin niin kuumissa, ku missään ei oo skuggaa. Rantisi sano ottavansa niirrin veks tolt puli-päältä. Mä pyysin, ett anna nyt sen olla.
Pläsi mörkkinä Rantsi, lähti tsiigaa Raikkaa. Mä jäin heittää läppää ihastukseni kanssa. Skutsari tsiigas mua syvälle öögiin, kirkkaankeltasilla öögillään ja lähetti lentosekstikoita pusuhuulillaan. Bamlasin sille, ett se voi olla siinä kylvyss ihan rauhass, kyll mä Rantsin lepytän.
Lähdin Rantsin perään naapuriin. Raikka kerto just Rantsille saaneensa skutsarin pelastettuu rantsusta. Oli tsimmannu salakkaverkkoon ja pyöriny siellä koko verkon rullalle. Se oli jo niin huonoss hapessa, eittei viittiny laskee sitä sköneen takas.
Tuumittiin Rantsin kanssa, ett päästetään fisu aamulla takas sköneen, jos se on viell hengissä. Aamulla aikaisin luudasin tsiigaa miten fisu voi. Se vinkkas mulle evillään. Se oli niin komee. Tumma, sammalenvihreä suomupeite, kirkkaat keltaiset öögat iski silmää mulle ja valkoset pusuhuule ojentu vedenpinnalle. Annoin sille pusun ja sanoin: ”Sä pääset himaan, Rantsi vie sut. Olet rakas.
Niin Skutsari pääsi isossa ämpärissä takas sköneen. Me ei olla koskaan skruudattu suutareita, eikä skruudata tulevaisuudessakaan.
Terkkui skutsarille, jos satut hittaamaan, jostain tietsigan.
Teksti ja kuva :Rantsu