Tää on fitti stoori. Tää voi olla liikaa herkkähermoisille, mutt tällaista aikaa meillä nyt eletään. Pakko purkaa näin, ku on huono pamlaamaan.
Mä oon joutunu nokitusten ton Kolkon kanssa jonku kerran. Nyt se on pesiytyny meille – venttaa ett sais toisen meist meggeen.
Ai kuka on Kolkko? Se on se noutaja. Se jollon vikan dörtsin avain fikkassaan. Ekan kerran treffattiin v.-68, ku se vei faijan. Ehdin just ja just hogaa, ku dörtsi painu kii. Kolkko nosti vaan handuu hyvästiks ovenraosta. Ku mutsi delas, Marian sairaalass, me ei treffattu. Se oli just ehtiny häippästä. Mutsin handu oli vielä lämmin. Silloin skrivasin ekan runoni lähtemisestä.
Tunteina aamun hiljaisen, kulki Kuolema etsien,
näki vuoteella hahmosi väsyneen,
sanoi: ”Tule, kanssasi matkan teen.”
En ehtinyt katsettas tavoittaa,
en edes kättäsi puristaa –
vain hyvää matkalles toivoyyaa!.
Nyt ollaan, Rantsi ja mä, ku sataman terminaalissa venaamassa botskin lähtöö. Ihmetellään lähteeks se ajallaan, vaikkei aikataulust oo tietoo.
Mä oon luvannu Rantsille lähtee ekaks, ku mua kiinnostaa sitä enemmän tietää mitä dortsin takana on? Kolkko vaan myhäilee, eikä sano mitään. Luulin täss yhtenä päivänä ett nytt, mutt ei.
Heräsin ku mua vietiin Jorviin. Taju oli veks ehkä ½ tuntii. Diagnoosi R55 Pyörtyminen ja kollapsi? Ei selvinny mistä moinen johtu, en ite tsennannu niin yhtän mitään. Olis ollu helppo lähtö, harmitti ku herätettiin.
Rantsi sai puol vuotta sitten tietää, että sill on lähtö edessä. Aikatauluu ei tiedetty. Kolkko vaan hiippailee täällä, ja vastaa kysyttäessä: ”Oon vaan kuljettaja, en ennustaja!”
Kurja tsiidaa ku Rantsii rääkätään! Ens ahdistuksen jälkeen silt alettiin pudottaa painoo veks, viiden kilon kuukaus vauhdilla. Jäljellä on luuta ja nahkaa. Sitt feissist feidataan punainen väri veks. Pikkuhiljaa jää vähän vaaleaa viherrystä, kohta pelkkää harmaata. Beenasta nypitään yks karva kerrallaan veke. Nuppi näyttää yhä vaan enemmän kallolta. Mitkään entiset herkkusafkat ei maistu millekään. Kieltä polttaa ja kirvelee. Henki ei kulje, käsivarsi ja yläselkä on ku eldiksessä. Opiaatit tekee vaan tsombiks, paras olla ottamatta. Tekee mieli vaan goisaa!
Näinks meilt riisutaan kaikki into ja kliffa ekaks veks? Opetetaan luopumaan ja lopuks haluamaan veks täältä?
No kohta me tiedetään, sillä aikaa me skulataan shakkii, tai trivial pursuittii Kolkon kanssa. Meill on ollu kliffaa yhdessä, olis kliffa lähteeki kimpassa.
Fittimäisintä on niille, jotka jää suremaan. Suru on pitkä prosessi. Ollaan yritetty parhaamme mukaan valmistella muuta perhettä.
Rantsu 1.6.2019