Taru Kohtalosta ja Karmasta

Älytön helle pari päivää, tsittasin landella pihlajan varjossa, boltsiss pyörii joku outo skifisarja. Pihlaja kukkii ja döfaa kuselle huumaavasti. Kimalaiset surraa. Kaiken maailman fogelit sjungaa ja käki kukkuu ku viimest päivää sbuliss kuusess. Taisin simahtaa, tai sitt jouduin johonki eufooriseen tilaan.

Olin jossain ihme mestassa Kolkon meggess. Mä kysyin hei: – Miss helvetiss me ollaan? Se vastas: -Ei olla Helvetissä, ollaan Iäisyyden valtakunnass, nääks noi kaks gubbee? Ne on tän mestan kunkut: Kohtalo ja Karma. Kohtalo on mun faijani, Karma mun setä. Ne omistaa tän kaiken podilkkis.”

Froogasin Kolkolt mitä ne duunaa, ku niiden väliss oli niinku sbuli levy, tai laatta, tai joku sen tapanen? Pelilauta kait. Sori on tosi vaikee kertoo selkeemmin.

Siin oli koko Tellus levällään. Meret, kaikki maat, maanosat vuoret, skutsit, ihan kaikki ihmisineen, eläimineen kaikkineen. Talot, stoget, bilikar kaikki. Botskit seilas valtamerii, lentsigat flygas maiden välii. Me oltiin siinä kaikki, minäkin ja sinä.

Kolkko jatko stooriaan:

Faijall on valta kaikkeen, mitä ihmisille hendaa. Se jakaa ihmisille viisautta ja empatiaa . Päättää milloin syntyy ja delaa, kenet treffaa, mihin duuniin joutuu yms. Mutt antaa niiden ite päättää, otatko vai jätätkö, snaijaaks?

Karma on faijaa ankarampi. ”Minkä taakseen jättää sen edestään löytää” on sen motto. Hammurab oli aikanaan sedän opettaja, mut se on delannu jo aikoi sitte.

Sen mielest kosto on suloista, siks se rankasee niitä, jotka on duunannu jotain karseeta elämässään. Kaikki konfliktit ja katastrofit on sen mielest kliffaa seurattavaa.

Peliss on kaksi kierrosta ekassa pelissä tehtävät on yksilöllisii. Toinen kierros koskee koko maapalloo, siinä skulataan sodist, rauhasta, kuivuudesta, tulvista, maanjäristyksista, kaikenlaisista suurkatastrofeista ja sukupuutosta.

Mä kysyin ett minne ne kaikki ihmiset joutuu, jotka sä tsöraat tänne? Enmä niit kaikkii yksin tänne kuleta, on meit muitakin, valisti Kolkko.- Kroppahan jää maahan kasvamaan koiranputkee, sano Kolkko. Se väitti, ett henki käy aina Iäisyyden kautta. Paskiaiset, siis se Karman vinnaama porukka pistetään mustaan aukkoon kompostoitumaan.

Kierrätykseen menee kaikki muut ihmiset, Takas Tellukseen, tai muille planeetoille, niitähän riittää, Sit se nauro Kolkosti.

Utelias ku oon, froogasin ketä ne muut sitt on, jos sä et oo ainoo noutaja? Sain kuulla et sill on vaiffi Suru, systeri Ilo, broidi Onni ja Usko. Ja serkut: Voima, Kosto, Katke-Ruus ja … mun tuli karseen kuuma, mua alko huimaa.

Heräsin hirveeseen strittihätään, hiippailin puskan taakse. Pissa döfas pihlajan kukille. Otin kylmän suihkun. Kolkkoo ei näkyny.

Teksti ja kuva:Rantsu

Tietoja Rantsu

Mainosalalta eläkkeellä oleva kyynisdepressiivinen Sörkän gimma. Harrastukset runojen skrivaaminen ja keramiikan teko, luonto, eläimet.
Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *