Kuva: Rantsu
Tänään on taas tällanen päivä. Kääntääks joku slangiks, mä en osaa.
Anteeksi että olen olemassa
Paha on paino povellani, ikuinen ikävä ovellani
kadun monii tekojani
paskamaisii sanojani, äidilleni, siskoilleni
läheisille rakkailleni.
Kannan niitä mukanani, ikuisena taakkanani.
Tuntuu kuin mä vaipuisin menneisyyteen jonnekin
unohtaa vaikk tahtoisin.
Nyt ne tulee – uniinkin. Pyörii päässä päivisin.
Vaikka kuinka miettisin
että kaiken korjaisin, säröt jäävät kuitenkin.
Rantsu
