.
Mutt sinä kesänä, noin 40v sitten, josta nyt skrivaan, niill oli Sara niminen sussari, kaks kanii, Signe-lammas, Teuvo-vuohi ja kanoja. Oikeastaan niill oli silloin enää yks hööna, ku haukat oli harventanu ne siihen yhteen.
Systerin haussi on sellanen vanha kummitustalo, jossa hiiret ja rotat kävi välill Saran kupilla skruudaamassa sen safkat. Kyllä ne yritti päästä niistä eroon, vaan aina ne jostain keksi tulla sisään. Mä ehdotinki ett hankkikaa fretti, tai katti. Eivät hankkineet. Kaikki ei oo kissaihmisii. Eikä fretti!
Pitsku oli sellanen villiintynyt nokkos-, omanapuu-, ja marjapensastarha, jossa valkokukkainen elämänlanka kääri kaiken yhdeksi valkokukkaiseksi sekamelskaksi. Pitskun ulkorakennus oli kliffasti kenossa ja näytti milloin tahansa lysähtävän kasaan. Kaiken ihanan sekamelskan keskell stondas purkkari, joka venttas ostajaa. Siihen oli liekaan kytkettynä Signe-lammas.
Snadisti kauempana Teuvo-vuohi oli sidottuna traktorin ulkorenkaassa. Se oli kätevää, ku pässi oli parturoinu sen alueen gresasta, se just ja just jakso raahaa rekaan seuraavaan skruudis mestaan.
Yksinäinen kana poukkoili pitskulla ja tsiidas välillä epäluuloisena taivaalle. Niiden kahdell kanill oli omenapuun alla oma koppi, verkkoaitauksessa.
Kerron tän siks, ett saatte kuvan siitä miljööstä, missä sitten alko tapahtuu. Tulin sinä päivänä moikaamaan systerin familii, päälläni punanen, uus haalariasu. Ne oli silloin muodissa.
Oli snygi suulispäivä ja Sara haukku ja pomppi meidän ympärillä, sille piti napsauttaa voikukan nuppuja, joita se sitt nappas ilmasta. Signe ja Teuvo tsiidas lumoutuneina kauempana, ku Sara teki taidokkaita ilmahyppyjä.
Signe näytti niin södeltä siell purkkarin vieress, ett päätin viedä sille voikukan lehtiä. Se oli skruudannu kaikki voikukat botskin ympäriltä.
Sitt Teukka, se vuohipukki hogas, ett Signe saa skruudist ja päätti tulla osingolle. Se sai jostain ylieläimellist styrkaa, ja lähti luudaa mua kohti! Traktorin rengas pomppi ilmassa puolelta toiselle.
Se ainokainen kana juoksia siinä edestakasin kaakattaen ja pääs ku pääsiki pukin tieltä veks. Mä otin hatka ja, lähdin kirmasee kämpille. Sara yritti estää Teukkaa pääsemästä mun kimppuun ja tarras sitä sarvesta. Siinä se roikku jarruna, mutt sekään ei paljo hiljentäny pukin vauhtii.
Mä pääsin ulkoportait kuistille, ku se hullu pukki nappas vielä punaisen pelargonian rapun pielestä ja yritti mun perään, mutta se ei jaksanu vetää Saraa ja traktorinrengasta rappusii pikin kuistille. Se tuijotti mua saatanallisine ögineen ja syljeskeli pelargonianpaloja kitusistaan. Systeri ovella oli tukehtuu nauruun, ihmetteli kuinkas se Teuvo nyt noin innostu? Sehän maailman kiltein vuohi.
Systeri irrotti Teukan renkaasta ja pisti sen omenapuuhun liekaan. Pukki kyttäs mua kaiken aikaa hellittämättä, silmät leimuten. Se yletty nipinnapin nousemaan takaperin kanikopin päälle, vaikk köysi sen lutkussa kiristi niin, että hengitys korisi. Siinä se polki sorkillaan kanikopin katto ja puput poukkoili ympäri verkkoaitausta ihan vauhkoina.
Meille jäi arvotukseks, oliks Teukka vaan Signelle kade safkasta, vai ärsyttiks mun punanen haalari sitä – kun se nappas vielä punaisen pelagoniankin?? Se jäi mietityttää meit, mutt ollaan sgriinailtu sitä monet kerrat. Se olis pitäny saada videolle.
Rantsu