Käytiin joskus kuus- seitkytluvull Rhodoksella. Oli toukokuun alkuu, hotlas oli aika galsa, turistikausi vasta alkamassa. Hotlan lähell oli snadi kuppila, jossa käytiin divaamass stydii kreikkalaist borkkaa ja välillä siemailtiin uusoo, niin ett alko tuntuu jo munuaisiss.
Kapakissa oli yks buzukin soittaja. Hyvää kreikkalaist musaa oli kliffa kuunnella. Kapakan omistajan tytär, tsittas päivät pitkät siell, ku faija ei päästäny sitä silmistään. Friidu oli meidän friidun ikäinen, noin 14-15v nimeltään Sevasti Tahlianbouri (onkohan oikein kirjoitettu?)
.
Rhodos oli varmaan kauneimmillan, vaikka oli galsa kevät. Lindoksen mäellä loisti unikkojen ja keltaisten onnenpensaiden punakeltainen blumsteririnne. Ja ympärillä välkehti niin turkoosin sininen sköne.
Me liisattiin mopo, skujattiin sillä profeetta Eliaan vuorelle. Jossain vaiheessa pinjametsikkö harveni ja pilvet peitti näkyyyden stadiin.
Muistan ett koin melkein taivaallisen ilmestyksen, kun eteen aukes näkymä johonkin luostariin, tai oisko ollu tsyrkka? Huomio kiinnitty ekaks appelsiinipuihin, jotka nuokku sbulien aplareiden painosta.
Raboill, jotka johti ylös dörtsille, dallas kirkkaan sinisii riikinkukkoi. Ylhäällä dörtsillä staijas pappi, rabbi, tai munkki mustas kaavuss ja tötterökotsassaan. Tuntu ku olis tullu himmeliin.
Meinattiin mennä tsiigaa sinne sisälle, mutt se apotti näytti handullaan, ett pysykää veke täältä. Kokemus oli kaikesta huolimatta snygi. Funtsatkaa mielessänne pilvien yläpuolella, tummanvihreän puutarhan keskellä, puissa oranssii aplareit, vaaleen roosan värinen rakennus ja sen portailla steppailee pitkäpyrsöisii kirkkaan sinisii fogeleita. Mustakaapuinen pappi ovella. Se oli mahtava värien sinffonia. Puuttu vaan, ett valkoiset kerubit olis lennelly puiden lomassa. Saatto melkein kuulla taivaallista buzukimusaa.
Takas alas tullessa käytiin Lindoksen nurkilla snadissa raflass skruudaamassa maailman parhaat lampaankyljykset. Epäilin ensin koko touhuu, ku näin ett kokki huuhtas huolimattomasti sen vanhan paistinpannun fisujen jäljilt. Ei haitannu. Gutaa oli, salaatit ja kaikki.
Illaks meille oli varattu pöytä Ellissä. En oikeistaan minnaa mitä siellä skruudattiin, tai dokattiin, mutt sitt alko sirtakin opettelu. Koko yökerho-Ellin turistilauma joras sitä pitkänä letkana.
Ilta huipentu siihen, ku Mikos, joka oli vinnannu Ateenan kansantanssi festareilla pääpalkinnon taputettiin esiintymään boifrdendinsä kanssa.
Silloin ens kerran näin ”poikarakkautta” . Mikos ja se kundi, jonka nimen oon glömmannu, esitti erittäin eroottisen tanssin. Turistit oli ekaks hiiren hiljaa ja sit alko hurja taputus. Siinä meni samalla yökehon posliinitkin säpäleiks.
En ole Rhodoksella käyny sen jälkeen.
Yks mun nuoruudenkaveri on jiftiksessä Grekun kanssa ja budjaa Ateenassa, jos satut pluggamaa tän niin:
Terkkuja vaan Tarja Vassilopoulou.
Rantsu.