Mutsill alko poltot 17.5., puolen päivän tietämillä. Oli toinen helluntaipäivä v. 1937. Tais tulla snadi hosis, ku ne budjas silloin Kanassa. Faija rutsas mutsin rantsuun, hyppäs fillarin selkään, mutsi tarakalle. Faija polki niin pirusti vanhalle kättärille. Söörnäisten rantatietä Neitsytpolulle. (Kyllä mua otti silloin päähän)
Lapsvesi meni kuulemma sillä matkalla ja poltot oli stydit. Pääsivät juuri ja juuri sisään kun mä födasin, 2,7 kiloo. (Siirryin H2O- olotilasta, imppaamaan O:ta )
Sinä vuonna oli tavallista kuumempi kevät ja kesä. Toukokuussa mitattiin +28C. Tänään 82 vuotta myöhemmin on luvassa +21C. Oli Härän vuosi kiinalaisen horoskoopin mukaan. Länsimaises horoskoopissaki oon härkä, tuplasellanen siis.
Kana oli Sörkän rantsun snadein idyllinen saari. Alun perin sen nimi oli Hönan.
Se tsennattiin kieltolain aikana pirtukätköist. Viereinen saari: Hana-holmen, suomennettiin myöhemmin Hanasaareks, vaikkse sveduks tarkotti kukkoo (Hana eli kukko). Siin snadiss, 1879 luvulla bygatussa mökiss, mäkin sitt budjasin pari vuotta. Saarten ja mantereen väli täytettiin, Kanan päälle bygattiin kaasuvoimala. Muistona on vielä vanha kaasukello. Suvilahden uusimman voimalaitoksen tilalle on viime aikoina suunniteltu jopa suurmoskeijaa.
Mutsi imetti mua kaksi vuotiaaks! Huhhuh. Hehheh, eikä meinannu saada vierotetuks millään. Ei ihme, sillä minnaan ku suulis griinas, lämmin mölö kutitti kitalakee ja suuliksen paahtama iho döfas. Mutsin oma, ihana döfis. Ja handu, joka hellästi silitti poskeeni.
Siitä skrivasin kauan sitte, tän runon.
Äidin maito. Ruusun tuoksu.
Auringon lämpö aito.
Imen rintaa. Koko ruusutarhan saan
ja auringonkin kokonaan.
En kysy: saanko? Vaan otan.
En kysy hintaa. Jälkeeni jätän kaksi tyhjää rintaa.
Se oli onnen aikaa, mutsi ja faija rakastuneit ku pörriäiset. Olin toivottu skidi, rakkauden skidi – mutsisano. Mudell oli yks skidi ennestään. Hirvee häpee siihen aikaan. 7 vuotias Pirkko oli siis ”lehtolapsi”. Mun isosysteri. Faija oli ottanu sen nimiinsä, ku ne meni jiftikseen.
Mude kerto, ett mä olin tsiigannu öögat levällään tähtitaivasta, kun se toi mua pyyheliinaan käärittynä bastusta. Ja jos mä oikein minnaan, niin ei missään, koskaan, milloinkaan, oo ollu niin paljo, ja niin sbulii ja kirkkait staroi, ku Kanan taivaalla Näin oli födannu eka lapsenlaps Rintalan sukuun, Sörkän friidu, kolmannen polven paljasklabbinen alko dallaa.
Kanast flytattiin Näkinkujalle tilavaan yksiöön. Siell tuli budjattuu 20 vuotta! Lukuunottamatta niitä vuosia ku olin Svedussa kriguskidinä.
Kamarissa oli komee valkonen kakluuni, huonekorkeus yli kolme metrii ja kaks fönarii, jotka avautu Näkinkujan puolelle. Fönarist näky Siltatehdas. Keittiöss oli puuhella, kaasulies ja kylmä voda. Rabass oleva vessa oli yhteinen kolmen naapurin kanssa. ne pari vuotta meni kliffasti alkutaipaleellani, kunnes krigu, marraskuussa 1939 muutti kaiken, mutt se on jo ihan eri stoori.
Teksti ja kuva: Rantsu
