Epilogi,
Sotaa pakoon
Krigu loppu. En minnaa himamatkaa. Oliko vuosi 1944, vai 1945. Himassa oli jotenki outoo. Hämeentien ja Neljännen linjan risteyksess stondannu haussi oli raunioina, meidän talon snygii tornii ei enää ollu. Mude ja faija flaidas usein. Oli ahdast ja köyhää, systerin lisäks meill budjas mamma ( mudenmutsi).
Minnaan, ett silloin kohistiin jostain uudest, hirveest pommist, jonka amerikkaliset oli pudottanu Japaniin.
Olin 7 v. ja menin Kaltsin skoleen. Se alko huonosti, kun olin oppinu skrivaa ja pluggaa svedussa. Suomen kieli oli vaikkeet. Mä äänsin väärin lukemaani ja skrivasin kaksoiskonsonantit, uut ja oot jne, niinku oli oppinu Svedussa.
Aika kulu, tuli vuosi -47 tai jotain. Mutsi ja faija eros. Taas tuskallinen ero! Rakas faija jätti mut ja muden, sääli rakasta mutsia. Mä en koskaan selvinny siitä erosta. Faija hittas nuoremman. Mull on kolme sisarpuolta. Mutt se on eri stoori.
Meni vielä 43 vuotta. Sitt systeri, yhtenä iltana ku oltiin kahdestaan ja oltiin otettu snadisti vinkkuu, kerto mulle, ettei sill ollu ollukkaan, siell Sveduss niin ihanaa ku mä olin luullu! Oscar oli käyny öisin hiplaamassa, mun systerii, muijaltaa salaa. Se tieto särki, taas kerran mun sydämeni. spiidattiin taas molemmat ja vedettiin vinkkuu enemmän ku olis ollu tarpeen. Kysyin siltä oliks sillä vielä se päiväkirja tallella, jota se oli skrivannu siell Svedussa. Se kerto hävittäneensä sen. Olin sille pitkään katkera, olihan siinä munkin historiaa.
Loppu.
Teksti ja kuva;Rantsu