Hämeentie ykkösessä oli 40-luvulla Salmisen lihakauppa. Hautaustoimiston vieressä. Aika makaaberia kun nyt ajattelen sitä. Salmiselta mutsi tsöbas useimmiten lihat. Mä luulen, ett se sai snadisti halvemmalla, tai snadisti kaupan päälle, kun se oli niin kliffan näkönen. Kuorma-auto toi kauppaan puolikkaita sianruhoja. Skrodet starbut, joill oli musta kumilevy selän suojana, kanto tukkisaksilla ruhoja harteillaan. Samalla lailla ne toi sbuleja jääpalojakin – ei ollu pakastealtaita. Handelin puisella lihatukilla kauppias itse palotteli sian, asiakkaan toivomiin stygeihin.
Se Salminen oli muistaakseni pitkä ja laiha. Sill oli isot handut ja nykyisen 2 eurosen kokoiset kynnet. Sen minnaan ihan tarkkaan. Ne oli kuin geggon sormet, jos tiedät? Sill oli valkonen tsuikka päässä ja snadisti bludeen tahriintunu valkonen takki. Mun klyyvari yletty just tiskille, siks mä muistan se kynnet. Joskus mude tsöbas sian sorkkii, ne keitettiin mausteissa ja suolavedess niin kypsiks, ett ne saatto syödä melkein luineen päivineen. Joskus se teki sianpääsylttyy. Tumman smörgarin päällä se oli ihan maiskis! Se oli kovan duunin takana, mutt olikin sitt skruudaamista pitkäks aikaa.
Hagiksen hallista sai gutaa veripalttuu. Siin oli snadia flesupaloja joukoss, sen ku paisto ihan rapeepintaiseks ja skruudas puolukkahillon ja kylmän mölön kanssa. Ah se vasta oli gutaa, parempaa kuin mustamakkara tänään. Mutsi teki hyvää safkaa, aina. Liha oli sitä juhlapäivien mättöö, josta mutsi teki karjalanpaistii. Mun mude laitto siihen aina snadisti sikaa, luista lammasta ja nautaa. Puolikaan sianmunuaisen, sibben, maustepippurii, laakerinlehti ja suolaa ja vodaa. Se duunattiin pyöreepohjaseen pataan, kansi päälle ja kaakeliuuniin hiilien päälle, moneks timmaks. Siell se muhi suussa sulavaks.
Kyllä meillä fisuukin syötiin. Haukee munakastikkeella ja uunilahnaa. Lahnan mutsi laitto kokonaisena, maga auki ja sinne sibbee ja tillii. Joskus korvasienii ja munahakkelusta. Suolaa mausteeks ja maustepippurii. Sit fisu märkään voipaperiin ja märkää Työkansan Sanomaa päälimmäiseks. Sit vaan kakluuniin, vaikka koko yöksi. Lahnan satto skruudaa ruotoineen kaikkineen, botlareita ja valkokastiketta ehkä lisukkeeks.
Kalasoppa, mutsin tekemänä, oli varsinainen buillabaisse. Siinä oli onkikaloja, kiiskii, särkee, ahventa, simppuu, kaikkee mitä skönestä sai. Siell oli rommit ja ilmarakkulat ja maksat ja laakerinlehdet, maustepippurit ja sipulit. Fisut sai olla päineen ja ruotoineen, sillä ne siilattiin keittämisen jälkeen ja vain herkkupalat otettiin talteen.
Liemessä keitettiin botlarit ja tillii, ruohosipulii ja porkkanaa. Lopuks stikattiin mölö ja jos oltiin saatu smörree, niin sitä kimpale ja fisun parhaat palat. Arvaa maistuko? Jopa ihan ilman valkkaria. Arkinen, mutt silti hyvä, oli sekasienisoosi ja botlarit, sitä skruudattiin aika usein. Poikkeuksen teki faijan niin diggaama sipulisoosi. Mulle se oli ihan ylivoimaist skruudattavaa, melkein spottasin, kun tunsin jo sen döfiksen, himaan tullessani. Yksinkertainen resepti: tavallinen valkokastike, johon pilkotaan paljon raakaa sibbee ja nokare smörree joukkoon. Lisäks vain botlarit ja tummaa lebaa. En vieläkään pysty divaamaan sipulimaitoo. Koska se tuo mieleeni sen soosin.
Mutsin pannari (kropsu),ohrauunipuuro, silakkalaatikko ja pitkistä makarooneista tehty makaroonilaatikko, pysyvät ikuisesti mun muistoissani. Kiitos mutsi, kun sain aina hyvää ruokaa, vaikka kaikesta oli silloin pulaa. R.I.P.
Rantsu.