Tässä yks saaga, joka sopii lapsenmielisille stadilaisille. Muut voi taas skipata. Se keroo Bufosta joka budjas 40-luvulla Haapiksen kentän nurtsila yhden ruusupuskan alla.
Näin se alkaa:
Kun se födas, ei sill ollu handuu eikä jalkaa.
Faijastaan, tai mutsistaan, ei snadi tullu tietämään.
Orpouttaan joutu snadist saakka sietämään
Skolessakin sitä aina jäynättiin, sgriinattiin,
ja nuijapääksi symffattiin.
Ei murkkuikäkään kliffaa ollu, eikä hupia,
kun kroppa kasvo täyteen rupia.
Sbuliks Bufo silti varttu, konnamaisuus lisää karttu.
Nyt Bufoo rupes studaa koirat sekä kissat,
ku kirsun päässä kirveli stydit konnan pissat.
Bufoo studas skutsin musta kyykin,
rupikonnan kropast löytyy siihen syykin.
kerran Bufo treffas vanhan tutun, leuhkan Rana Temporarian,
sjungas sille kliffasti Giovannin aarian.
Gimma fittisti vain nakkas niskojaan.
Sano: stydimmän ja stailimman koska vaan mä saan.
Bufo poltti päreensä ja lähti lätkimään,
tuumi ettei yhtä kurppaa kantsu jäädä kerjäämään.
Assan raflasta tilas pitkän kaljan,
nosti itselleen yksinäisen jäbän maljan
Hesaris oli eilen uutinen, se liitty Bufo Bufoon.
Se oli joutunut Hagiksessa siepatuksi Ufoon!
Rantsu