Lindströmin Karilta saatu grafiikka. Tunnistaaks joku mestan.
Tää on mun yks työ, jolla pyrin Atskiin
Mun maalaus Pihlajamäestä Kulttiksen kuvataidepiirin ajoilta
Tässä on mun tiimi MY&Greyn ajoilta. Minä keskelläCopy Naulapää vasemmalla ja oikealla AD Magge Viljakainen
Niin, tuli ne tietsikat helvetti, mä en oo koskaan digannu mitään koneita. Järkee ku ei oo kauhalla annettu. Ja noi pirun laitteet hogaa, ett siell toisess pääss on joku nuija taas sähläämässä!
Vanhalla systeemillä kaikki skulas nopeemmin. Se oli sitä alkuvaihetta, tekniikka meni eteenpäin¨, minä en. Tietsikat kehitty huimaa vauhtii. Mutt ne ei oo mun juttuja ne.
Mull oli koko skoleajan spettariss 10 piirustuksessa. Parikymppisenä aloin käydä iltasin Kulttiksen kuvataidepiiriss maalaamassa.
Siellä oli taitavii oppilaita Risto Vilhunen (da Vilhu), Kauranen (Ryyni), Pekka Syrjä ja muita nyt jo tunnettui taiteilijoita, ja f.antastisii opettajii. Mä oon aina digannu Mauri Hainosen maalaustyylii, varsinki niit myöhempii. Mauri sano mulle kerran ett: ”sun kantsuis pyrkii Atskiin”.
Nyt (vihdoin) heräsin, ett olis sista momentti tehdä jotain. Olin kolmekymppinen. Pyrin, ja pääsin Atskiin. Opettajana oli silloin tiukka Eeva Cederstöm.
Muut opiskelijat oli parikymppisii ja allekin. Pari vuotta piirsin, ekaks kipsii, sitt elävää mallii, luin taidehistoriaa, värioppii ja ranskaa.
Sitt tuli eka maalausluokka, jolloin alettais maalaamaan. Puolet oppilaist pudotettiin veks, mä jäin luokalle. Sinä vuonna oli kuulemma liian vähän miespuolisii oppilaita. Naisopiskelijoista ei kuitenkaan tulis taiteilijoit, oli EC:n mielipide.
No kaks gimmaa: Marjatta Merenmies ja sitt yks naivisti pääs jatkoon. Kolmas gimma siirty Atskiin duuniin restauroijaks. Nímii eb saa enää mieleen. Kaikki karbaasit pääs jatkoon. Lindströmin Kari, oli yks jonka muistan Sain siltä kerran, ku se oli jo saanu nimee tän hienon grafiikan lehden. (kuva)
E.C. lohdutti mua sanomalla, ett ”Vuos sinne tai tänne ei merkkaa mitään, minäkin jäin luokalle opiskeluaikanani” Aloin kypsyy ajatukseen, ettei must tuu koskaan taidemaalarii. Siis duuniin takas.
Niin jätin taidehömpötykset taakseni. Ei naistaiteilijalla olis ollu mahiksii elää taiteellaan. Olis täytyny saada apurahoja, pitää yksityisnäyttelyitä, hyvissä (lue kalliissa) gallerioissa saadakseen nimee.
Nyt naistaiteilijat on hyvin pinnallan niiku Nanna Susi, Anne Koskinen, Cris af Ehnehjelm ja onhan niitä. Kaiken aikaa tulee lisää.
ÄLKÄÄ NUKAHTAKO!
Palasin takas duuniin Viherjuurelle, häntä koipien välissä. Olin jo mielessäni haaveillu, ett Matti järkkäis mun ekan näyttelyn Pinxiin.
Galleria Pinx oli siin samass rabassa, ku Turkiskeskus Rannel ja MV.
Matti järkkäs Howard Smithin näyttelyn, joka olikin huikee. Howard Oli just tullu Suomeen. Se teki silloin ihan mahtavii kollaaseja. Se on varsinainen multitaiteilija, tekee mitä tahtoo, todella suuri pienimies. Kerrassaan upee taiteilija. Nykyään (kai) tekee vaan keramiikkaa Fiskarsissa?
Howardista mull on kliffa muisto. Menin mun skidin kanss kerran käymään duunissa. Se hogas yhdess huoneess mustan heebon. Likka stannas siihen ku seinään. Mä luulin, ku se ei koskaan ollu nähny mustaa miestä, ett se tsiigaa sen feissii. Mutt se tsiigaski sen fleduu. Ku Howard hogas meidät dörtsill, se froogas mitäs me siinä stondataan, tulkaa sisään. Mentiin moikaamaan´ja friidu kysy multa: ”Onks ton sedän tukka oikee?”
Howard, joka ei osannu suomee (ei muuten taida osata vieläkään) kysy mitä tyttö sanoo. Ku kerroin likan ihmettelevän sen fleduu, Howard otti likan syliinsä ja sen koskee fledaansa. Friidu sano mulle epäluulosen näkösenä ”Ei se oo oikee!” Howard selitti – samall ku se piirs paprulle, ett sen hiuksen poikkileikkaus on soikee, eikä pyöree niinku meillä. Friidulla oli vaan sellanen epäuskonen ilme feissill. En tiedä muistaaks likka sen vielä.
Arabian rantsun budjaajat tsennaa varmaan Howardin duunit.
Matti jeesas monii muitakin taiteilijoita alkuun, oli mesenaatti monelle. Mun aikana se jeesas ainakin Anneli Qveflanderia ja jos oikein minnaan, myös Pentti Sarpanevaa. Ilmapiiri mv:llä oli luova ja innovatiivinen. Sinne hakeutu, niin musiikillisesti, kirjallisesti, ku taiteellisesti lahjakkait ihmisii.
Matti järkkäs himaansa hulppeita rapu- ja joulujuhlia. Sinne pääs aina aviopuolisotki. Matti oli avokätinen ja kliffa dirika, toisin kuin vaimonsa Kaija, jota leikillisesti sanottiin Roope Ankaks.
VIELÄ VÄHÄN AIKAA!
Mulle ei kuitenkaan mediaduunit enää antanu tyydytystä ja aloin pluggaa taas paikanhakuilmoituksia. Yhtenä päivänä hogasin Hesarissa Mainosyhtymän ilmoituksen. Ne haki mainossihteeriä, pistin hakemuksen ja pian olin siellä duunissa.
MY oli aivan toisenlainen byroo kuin MV. Toimitusjohtaja Riskala oli etäinen patriarkka, jota kaikki kunnioitti. En digannu, ku porukka nous ylös Riskalan tullessa huoneeseen!?
Matti Viherjuurta kaikki sano Matiks ja se oli aina ku yks meistä. Mainosyhtymän Pellervolais omistus oli yks tekijä byroon imagoon. Oltiin kuin osa osuuskaupparyhmää (böndeltä!).
Työntekijät palkattiin usein näiden ryhmien sisältä. Toisin kuin MV:llä, jossa pääasia oli luovuus. MV:n porukasta sai kasaan ison bändin, MY:läisistä jalkapallojoukkueen. Riskalasta tuli Kauppaneuvos 1973.
Matti V. sai kamarineuvos arvonimen samana vuonna. Jukka Salomaasta tuli MY:n seuraava toikkari.
Mä en juuri kuvia kumartele, enkä luokittele ihmisiä arvonimien perusteella. Sen on Sörkän friidu oppinu faijaltaan. Vieläkin kismittää sellanen pokkurointi, ku joku on muka jotenki parempi, ku sill on titteli. Kateuttahan se tietysti vaan on.
Mainosyhtymän ilmapiiri muuttu kyllä vähitellen vapaammaksi. Käväisin välillä Seston markkinointipuolella koklaamassa, miten duunit sujuu asiakkaan puolella.
En viihtynyt. Eksyin vuodeksi Mainostoimisto Aspektiin, ja ku Mainosyhtymä, nyt MY&Grey, haki yhteyspäällikköö, skulasin Jukka Salomaalle, ett luuleks ton homman sopivan mulle, se vastas heti joo.
Mä en koskaan polttanu siltoja takanani. Niinpä olin siellä duunissa aina lamaan asti, jolloin alko irtisanomiset.
Nyt pudotettiin ensisijaisesti niitä, joilla ei ollut akateemista koulutusta, Pelkkä kymppi piirutuksessa ei enää riittäny. Pari vuotta skrivailin työtön, työtö ja jäin sitt eläkkeelle. Kaikki hyvin. Aloin harrastaa keramiikan tekoa.
Teksti ja kuvat :Rantsu