En tiedä minkä ikäinen mahdoin olla, kun mua ekan kerran alko ahdistaa yks painajaisuni Se toistu monta kertaa ihan samanlaisena. Skagasin mennä goisimaan jos se taas toistuis.
Funtsaas tätä:
Suulis sgriinaa ja mä dallaan pitkin junaraidetta Söörnäisten rantatiellä Herulin suuntaan. Mamma budjaa Herulissa. Mutt ennen sitä, mä jostain syystä vendaanki vensteriin, Aleksis Kivenkadulle ja dallaan sitä raidetta. Stogerata kulki silloin viel Hämeentien alta Harjun ruumishuoneelle.
Just ennen ku mä tuun alikulkusillan kohdalle raiteet vaihtuu ja punavalkosen käsikäyttösen *semafoorin motikka heilahtaa. Mun klabbi jää jumiin raiteiden väliin.
Ruumishuoneen kohdalt stoge lähtee liikkeelle. Veturist tupruu mustaa savuu. Mä kiskon epätoivoisesti klabbii veke raiteiden välistä, mutten onnaa. Heräsin siihen ku stoge tsöras mun päälle.
Joku syy siihen kai tarttee olla, ett tollasta näkee? En vaan tiedä syytä siihen. Skagasin sitä päivälläki ku mentiin sitä siltaa Mamman luo Vekkamonkadulle
Mun oli pakko siirtyy dallaamaan, mutsin vasemmalle puolelle, etten näkis sitä mestaa. Tai voisin vaikka pudota sinne En mä mudelle siitä koskaan bamlannu. Luulin pitkään, että todella tulisin jäämään siellä stogen alle.
Raiteet ja semafori on poissa nyt. Mikähän se unen opetus sitten oli?
* En oo ihan varma onko sen laitteen nimi semafori, jos joku tietää niin kertokoon. Sillä on tekemistä junarateiden vaihtumisen kanssa.
kuva ja teksti: Rantsu