Joskus aikojen alussa.
Olin duunissa Bulevardin alkupäässä, ns. Niemeläisen hausissa. Budjasin silloin vielä Näkinkujalla. Duunimatkat dalsin useimmiten, mutt joskus himamatka tuli tehtyy 3B dösalla. Se pyäkki oli siinä Erottajan nurkall ja siihen ehtiessä se oli jo yleensä täynnä.
Se olis varmaan skujannu se pysäkin ohi, ”täynnä- ilmotus tuulilasiss,” mutta siinä jäi aina muutama veks dösasta. Silloin rahastaja tsittas siinä dörtsin vieressä stressaantuneen näköisenä. Kansa tungeksi ineen ja roikku ovenkahvoissa, eikä muija saannu stengattuu dörtsei. Se huus pää mustana molemmilla kotimaisilla ”Pois oven välistä, ovet sulkeutuu!!” (Slanginnos kuuluis jotenki näin: Painuka v…..n sielt dörtsin välist, dörtsit menee kii!!)
Kerran yks kundi tuli vaan väkisin sisään vaik ovet meni kii, sen klabbi jäi nilkan kohdalt dörtsin väliin. No onneks niis därtseiss oli sellast kumit molemmin puolin, ettei klabbi ihan katkipoikki menny. Kundi sano rahastajalle: Hei mun klabbi jäi oven väliin, viittiks snadisti öpnaa sitä. Rahastajan öögat melkein pullistu päästä ja se huus kundille: MÄ SANOIN, ETTÄ OVET SULKEUTUU, EIKÄ NIITÄ AVATA ENNEN KESKUSKATUU! Arvatkaa mitä kundi sano? ”Saatana, olkoon siellä!” Koko porukka purskahti nauraan. Näiden kahden feissi punotti entisestään.
Sit sattu kerran nolo juttu. Mun Kalle setäni, joka oli aika kova ottaa napanderii ja kaiken lisäks se oli kovaääninen.( Se on sama setä, jonka sylissä mä tsittaan, toss yhdessä fotossa sota-ajalta.)- Mä olin sen lemmikki snadina. Se sano mua sotamorsiameks ja vei mut silloin tällöin Hagiksen Colombiaan, skruudaamaan ns. mansikkaleivosta.
No mä olin jo päälle kakskymppinen, mutt tää nimitys seuras mua niin pitkään ku Kalle eli. Tää sattu kerran siinä kolmosen dösassa. Mä oli dösan alkupään ovella jäämässä Hagiksessa pian veks. Silloin mä kuulin, ku joku huus keskikäytävältä ”Mitä mun sotamorsian!” ja Kalle alko ohittaan käytävällä stondaavii, minä punotin nolona etuovella ventaten, ett pääsis vaan äkkii ulos. Hogasin uteliaat ihmiset ku käänty tsiigaa kukahan ton äijän sotamorsian on.
Onneks mä pääsin ulos dösasta enneku se tavotti mut. No ei se nyt niin kauheeta ollu, mutt ei kukaan snaijannu varmaan, ett se oli skidille annettu lempinimi.
Niin sitt on yks tällanen MeToo-juttu. Varmaan joka friidulle on käyny samoin täydessä bussissa. Mulle ainakin useammin ku kerran. 3B oli ruuhka-aikoina täpötäynnä, eikä voinu välttyä joutumasta ihmisten väliin puristyksiin. Varsinkin kesäisin, kun ei ollut paksua palttoota päällä, hogas usein, mitä takana stondaavalla miekkosella oli fikkassaan. Milloin fikkari, joskus eväsporkkana, tai banaani.
Mä olin parikymppisenä ujo ja kokematon, mutta sen verran olin kuullut asioista, että tiesin, ettei ne ainakaan eväitä ollu. Nyt jos näin sattuis, sanoisin kovaan ääneen, että mee himaas onanoimaan. Mutta silloin en kehdannu sanoa mitään. Kerran kuitenkin kekkasin astuu piikarin korolla takana seisottavan ”herrasmiehen” klabbin pälle koko painollani, mies yritti vetää klabbii veks alta, mutt mä painoin entistä kovempaa. Silloin mies työnsi mua poispäin ja sano: Anteeksi mä jään seuraavalla veks. Minä mulkasin miestä vaan pahasti ja nostin jalkani pois.
Mitähä sitä olis ihan oikeesti pitänyt tehdä?
Rantsu