Synnyinmestani on Stadi. Olin vielä friidu snadi,
kun pitskulla mä braijasin
meggess Irman, Anjan, Annelin. smyygattiin klitsuss, luudattiin gartsat, kaltsitkin.
Raivarit sai fatsit, niiku mutsitkin.
Katolle mä kerran kletrasin,
vaahterasta blumstereit kun halusin.
Mutsi hogas. Partsilla se staijas!
Huusi: ”Venttaa vaan kun kuulee faijas!”
Friidut sgriinas, minä skagasin,
himaan kun mä hiivin takasin.
Sitt Anja tippu kaltsilta ja delas.
”Tyttö parka” – mutsit kelas.
Yhdessä me gimmat spiidattiin,
kun Anja pantiin gravariin.
Ei kaltsille enää saanu mennä kukaan,
ei sinne enää haluttukaan.
Sitt vaihtu nailoneiksi nilkkasukat.
Tupeerattiin stailit muoti tukat.
Jortsuiss käytiin joka ilta. Ylitettiin Pitkäsilta
Bygga, Kirja, Annanvennu, Hämis sekä Botta
vakimestoiks tuli. Tää on totta!
Fritsut peitty fritsuliinaan,
koskettu ei vielä viinaan.
Reiska Annelilta sai, sitten jätti – tottakai!
Irma hittas Topin, meni jiftikseen.
Flyttasvat kait persikseen.
Sydän särkyi mullakin. Niin sen täytyi käydäkin.
Se oli karu oppi. ei sitä voinu estää,
se nyt vaan täyty kestää.
Ajan tullen kuitenkin, hittasin sen oikeen karpaasin.
Nyt mä tsittaan, tuolis gungaan,
Kolmatta Linjaa, joskus sjungaan. Skidit sgriinaa, ei ne snaijaa tätä kieltä
Kerron: – Tää on slangii sieltä, jossa joskus budjasin ja braijasin, meggess Irman, Anjan, Annelin.
Rantsu
