Mitäs jos sjungattais välillä? Vaikk tää:
Päivänsäde ja Mönkiäinen
Kun suulis slyyttas päivän retken
systereist jäi jälkeen hetken
Päivänsäde viimeinen.
hämärä ku skutsiin hiipi,
Päivänsäde kultasiipi
veke meinas flygaaa edest sen,
kun Mönkiäisen snadin hogas vastaan dallaavan,
se juuri kletras himaluolastaan.
Kaskun Mönkiäiset ennen päivänlaskua ei voi
milloinkaan dallaa päällä maan.
Tsiidailivat toisiansa,
Mönkiäinen hertassansa
tsennas ihme leiskuntaa.
Sanoi ”brennaat öögiani
mutten koskaan laiffissani
ole nähny yhtä makeaa.
Ei haittaa vaikk sun shiinisi mut sokeaksi saa
– on pimeässä iisii asustaa.
Tuu meggeeni niin himaskrubuun näytän sulle tien
– ja sinut böönakseni vien.”
Päivis svaaras ”Mönkkis kulta
mörkkis veisi hengen multa,
enkä diggaa kuolemaa.
Veks mun täytyy heti mennä,
jos en kohta valoon lennä,
niin en snadistikaan elää saa!”
Niin shingras snygi Päivänsäde, mutta vieläkin,
kun Mönkiäinen yksin dallaa saa
se funtsaa miks toi toinen täällä valon skdi on
ja toinen yötä rakastaa
Teksti ja kuva:Rantsu Rantamäki