Kaks gamlaa Stadin kundii
Kaksi gamlaa Stadin kundii, tsittaa yummetessa illan
Hagiksessa stebun päällä, luona tutun Pitkäsillan,
toinen vetää röökiä, Armiiro kakkosta se lienee,
toinen puree mälliänsä, muistot nuoruutehen v ienee.
”Minnaatkos sgragikset hurjimmat ennen,
knekkailtiin nyrkeillä vaan?”
Toinen on hiljaa niin kauan ja svaaraa: ”Nyt ei ne nuoret
nyt ei ne nuoret pysty hanskoillakaan.”
Kaksi gamlaa Stadin kundii, kundii vaan ei mitään muuta
kurttu jossain soi, se Stadii on ja elokuuta
Stidi taasen leimahtaa, se brennaa sitse sammuu sillanpieleen
Lempi brennaa joskus myös,
mutt minnaukset jäävät mieleen.
”Minnaatkos gimmat ne snygeimmät ennen, iskettiin pistoolla vaan?”
Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa: ”Nyt ei ne nuoret,
nyt ei ne nuoret haldaa valsiakaan.”
Kaksi gamlaa Stadin kundii, kundii vaan ei mitään muuta
Kaksi gamlaa Stadin kundii, kundii vaan ei mitään muuta
duunii paljo tehny on, eikä soittaneet oo suuta
Kaikki onnas, fyrkkaa tuli. Jotku jopa paljo hankki.
Stadin kundin handut heilu, stadilaisen suu on säästöpankki.
”Minnaatkos , matkat ne pitkätkin ennen, sotkettiin felolla vaan,
Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne puoret pärjää prätkälläkään-
Väsänny Rantsu