Pikkufriiduina, ehkä n. 12 vuotiaina , tai alle, meill Näkinkujan likoill oli tapana lesaa Elokuva Aittaa. Pluggatiin stooreja sen ajan staroista ja arvosteluja leffoista. En muista ihan kaikkee mitä sieltä hitattiin.
Ainaski sieltä sai ohjeita miten skrivaa filmiyhtiöille, tai staroille kirjeitä ja ruinaa starojen valokuvii ja nimikirjoituksii. Kyllä kai mäkin koklasin, mutten koskaan saanu vastausta filmiyhtiöltä.
Me braijattiin ett meki oltais filmistaroja. Niist tuli meidän esikuvii. Irma, Anneli ja mä oltiin lähes yhtä gamloi. Irma vuoden nuorepi, ja Anneli saman verran mua vanhempi.
Meill oli omat suosikkisrarat. Mä braijasin ett olin niinku Maria Montez, Anneli oli Rita Hayvorth ja Irma oli Veronica Lake. Käytiin aina tsiigaamassa niiden leffat, jos mahdollista. Rita H. ja Veronica L. oli mun mielestä liian vamppimaisii. Niiden leffatki meni snadisti yli mun sen hetkisen kehitystason, kuten: Noita tahtoo naimisiin, tai Verta ja hiekkaa. Gildasta puhumattakaan.
Mä diggasin nemmän satulffoist, niinku: Alibaba ja 40 rosvoo tai Mustalaisleirin kuningatar.
Mutt ku aika kulu niin noi miespuoliset staratki rupes kiinnostaa. Mä tykkäsin Alan Laddista ja Cary Cooperista, Anneli taas Clark Gablesta jota mä inhosin, ja Irma Burt Lancasterista josta snadisti minäkin. Ja sitt oli vielä se ihana Cary Grant.
Mitenkäs teillä? Piirosen Tappari ainakin diggas Marilynii ja diggaa vieläkin. Mä oon jo päässy eroon noist nuoruuden rakkauksist. Ei enää mitään kliffaa, tässä vaan köpötellään Rantsin kanssa kohti auringonlaskuu.
Teksti ja kuva: Rantsu.