Ku on födannu saaress ja impannu laiffinsa pari ekaa vuotta skönetuulta, ja sbulimpana vetäny Sörkänrantsun asfaltin ja sköneblosiksen dunkkiskimaraa, ei oo ihme, ett sitä hakeutu saman henkisen karbaasin meggeen.
Rantsi on kans saanu jo veren perintönä rakkauden sköneen ja fiskareihin. Saaga kertoo, ett Rantsi synty puiseen silakkalodjuun, ku sen mutsi ja faija oli oli vidjaamassa verkkoja. No ei se nyt ihan noin käyny sentään.
Rantsin faija oli tsöbannu ekan avofiskarinsa, joskus 30-luvulla Tullihuutokaupasta.
Botski oli vanha pirtupaatti, jossa oli ollu vielä peräpeilissä vaijeri, jossa
pirtuu salakuljetettiin ns. torpeedossa. Botski oli kovassa käytössä aina krigun alkuun asti, jolloin se nostettiin maihin Pikku Pässiin. Siell se makas koko krigu ajan.
Rauhan tultuu se duunattiin puisen tselin päälle. Kuormurin hinauksessa se vedettiin läpi Stadin Munkkisaaren myllyn rantsuun. Rantsin faijall oli duunimesta siellä silloin.
Toi oli snadi pläjäys historiaa. Rantamäillä oli Kaapparissa kesä mesta, jossa mäkin kävin ahkerasti. Meille synty joskus 60-luvulla ajatus, ett hankittais kimppavene Rantsin faijan kanssa. Se teetettiin jossain Nurmeksessa. Siin oli 2-pyttynen 8-10 hv Olympia keskimodari. Se oli avofiskari. Pressuu heitettiin niskaan ku blosas tai aallokossa voda roisku sisään.
Me tsöbattiin oma kesämesta Snappertunasta vuonna 1968. Rantsin lapsuudenkamu Raiski, tsöbas viereisen tontin. Sen kanssa Rantsi tsöbas yhden halvan botskin kimpassa. Siin oli I-pyttynen Wickström keskimoottori. Siihen bygattiin snadi takahytti ja uusittiin penkit ja joku lauta. Sen motskarin äänen tunnisti jo kaukaa: beckman, backman, beckman ba… Tää botski nimettiin Morgonstjärnaks.
Sitt kerran Mustikkamaalla oli myynnissä, yks fiskari, tais olla 80-lukuu. Käytiin tsiidaamassa ja niin se tsöbattiin, ihan eka kokonaan oma botski. Siitä tuli Rudari. Siinä oli snadi hytti ja pressulla sen sai kokonaan umpeen. Siin oli jo 16 hv:n
II-pyttynen Volvo Penta keskimodari. Morgonstjärna jäi naapurille.
Rudarilla prutkuteltiin, parin muun venekunnan kanssa viitisen kesää kunnes tuli aika, hankkia vähän parempi botski. Merimirri on palvellut meitä jo 34 vuotta ja on yhtä nuorekas kuin ennenki, meistä vaan alkaa aika jättää.
Teksti ja kuvat: Rantsu