Kirjoittajan arkistot:Pekka Sauri

Pekka”, sanoi käheä ääni täydessä bussissa Runeberginkadulla. Käännyin: lippalakki- ja silmälasipäinen, keski-ikäinen mieshenkilö urheilukassi sylissä. Ei erityisiä tuntomerkkejä. Katseemme osuivat. ”Reijo”, hän sanoi (nimi muutettu). Vuodet vilisivät, vuosikymmenet, kunnes humauksessa valkeni. Olin 1980-luvun alkupuolella Järvenpään sosiaalisairaalassa harjoittelemassa psykologin hommia, ja … Lue loppuun →

Tilanne on riistäytymässä hallinnasta. Nyt Rion olympialaisten alla täkäläinen kissa väittää kivenkovaan, että olympia-aate tulee säilymään hengissä vain ottamalla taidelajit jälleen mukaan kisoihin, kuten oli laita vuodesta 1912 vuoteen 1948. Musiikin, kirjallisuuden, kuvataiteen ja arkkitehtuurin olympialaisissa ei tarvitsisi vatkata doping-epäilyjäkään, … Lue loppuun →

Tästä on vuosia, mutta jostakin tietymättömistä humahti mieleen. Istuin pahvimukin kanssa laiskaa kesäaamua tuossa Kukkapuiston lippakioskilla maalarihaalaristen remonttimiesten liitteenä. Sattumoisin kun nostin katseeni, suoraan yläpuolella kaarteli verkalleen kiistämätön merikotka siniavaruuden auerta vasten. Sanoin tästä auringossa helottaville miehille. Heistä vanhapartaisin katsoi … Lue loppuun →

Lapsena olin herkeämättömän kiinnostunut kaikista kulkuneuvoista. Vieläkin tietysti, mutta hillitymmin. Vaikka ratikat, junat ja bussit olivat jännimpiä, tuli seuratuksi myös henkilö- ja kuorma-autoja ja itse asiassa kaikkea, mikä pyörillä liikkui. Kun opin nelivuotiaana lukemaan, erikoiset sanat alkoivat heti kiehtoa. Automerkit … Lue loppuun →

Lapsuuden joulut. Olin alituisesti huolissani, miten vanhemmat selviytyvät tästä koettelemuksesta – erityisesti isä, jolla oli taipumusta äärimmilleen jännitettyihin ja lopulta epärealistisiksi luhistuviin aikatauluihin. Tämä viritti omanlaisensa tunnelman, kireän, mutta ahdistavan. Joskus 1960-luvulla kehkeytyi perinne, että jouluaattona piti kokoontua puolenpäivän aikaan … Lue loppuun →

Luettua: Tuomas Muraja: Perustulokoe-eläin. Vastapaino 2019. 165 s. Toimittaja, kirjailija Tuomas Muraja arvottiin vuodenvaihteessa 2016-2017 mukaan perustulokokeiluun, jossa osalliset saivat kahden vuoden ajan kuukausittain 560 euron perustuloa. Kokeiluun valittiin satunnaisesti 2000 henkilöä, jotka olivat iältään 25-58 –vuotiaita. Osallistumisen edellytyksenä oli, … Lue loppuun →

Kansalaiset. Medborgare. Citizens. Sisaret ja veljet. Elämme päiviä, joina valitsemme pirstoutumisen ja yhteisyyden väliltä. Olemme joka iikka pieniä ihmisiä omine taustoinemme, pelkoinemme ja toiveinemme. Meidän Suomemme on planeetan ja ihmiskunnan parhaiten järjestettyjä yhteiskuntia. Yritettäisiin nyt löytää yhteinen ymmärrys sen parantamiseen … Lue loppuun →

Voi jessus tätä elämää, voi ihmisen poikaa. Juuri kun olin nousemassa lähteäkseni lounaskuppilasta, huomasin vanhan miehen lähestyvän pyörätuolissaan. Jäin odottamaan, mitä asiaa hänellä oli. Mies parkkeerasi pyörätuolin viereeni ja alkoi puhua erittäin vaikeasti ymmärrettävää mongerrusta. Kumarruin lähemmäs ja aloin vähitellen … Lue loppuun →

Voi jessus tätä elämää. Just äsken tapahtui: kävelin rautatieaseman ohi ja huomasin, että verinen tappelu oli käynnissä. Altavastaaja oli naama veressä selällään hyökkääjän alla, hyökkääjä hakkasi altavastaajaa nyrkeillä naamaan. Mietin, pitääkö soittaa yksykskahteen, mutta tajusin nopeasti, ettei ehkä ehdi ehkäisemään … Lue loppuun →

Nyt, kun vanhusten hoivasta kovin puhutaan, tuli mieleen isoäitini. Isoisäni oli rakentanut omakotitalon 1940-luvun lopulla. Kun hänestä aika jätti (muuten todella erikoinen sanonta) 1969, pesänjako johti siihen, että meidän perhe muutti taloon, ja tarkoitus oli, että mummi olisi myös jäänyt … Lue loppuun →

Elettiinpä ennenkin. Turun yliopiston konsistorin kokouspöytäkirjasta heinäkuulta 1665: ”Eräs vaimo Anna Laurintytär syytti kuriiri Abrahamin vaimoa sukkaparin varastamisesta. Päätös: Kuriirin vaimo palauttaa sukat.” ”Kertoi Rehtori, että Piispa oli valittanut kirjanpainajasta, että hän tekee pieniä palstoja ja voi siten saattaa Akatemian … Lue loppuun →

Tämä tapahtui ilmeisesti kesällä 1956. Olin kaksivuotias. Toisen maailmansodan päättymisestä oli yksitoista vuotta. Kävelin äidin kanssa kadulla Lauttasaaren sillan korvassa vastapäätä Mutterikahvilaa. En tiedä miksi siellä kävelimme, ehkä odotimme bussia. Siihen aikaan Lauttasaareen ajoivat kaupungista siniset bussit 23 ja 24. … Lue loppuun →

Lapsuuden joulut. Olin alituisesti huolissani, miten vanhemmat selviytyvät tästä koettelemuksesta – erityisesti isä, jolla oli taipumusta äärimmilleen jännitettyihin ja lopulta epärealistisiksi luhistuviin aikatauluihin. Tämä viritti omanlaisensa tunnelman, kireän, mutta ahdistavan. Joskus 1960-luvulla kehkeytyi perinne, että jouluaattona piti kokoontua puolenpäivän aikaan … Lue loppuun →

Luettua: Hans Rosling, Ola Rosling ja Anna Rosling Rönnlund: Faktojen maailma. Suom. Matti Kinnunen. 348 s. Otava. Pääsin vasta nyt lukemaan Faktojen maailman. Olin kyllä aika ajoin katsonut netistä ruotsalaisen lääkärin ja terveystaloustutkijan Hans Roslingin (1948-2017) mukaansatempaavia TED-esitelmiä maailman tilasta … Lue loppuun →

Luettua: Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni. Aleksis Kiven elämänkertomus. Siltala, 272 s. Historiantutkija Teemu Keskisarja on tuottelias ja laaja-alainen tietokirjailija, jonka kirjoja olen tähän asti ahminut jotakuinkin innokkaasti. Kolme edellistä lukemaani taitavat olla Viipuri 1918 (2013), joukkomurhaaja Toivo Koljosesta kertonut Kirves (2015) … Lue loppuun →

Raitiovaunussa kärsivän ja kärsineen näköinen kansalainen puhuu täyteen ääneen itsekseen tai ehkä päässään kuuluvien äänien kanssa katse sisäänpäin kääntyneenä. – Tämä on Suomen sisäinen kysymys. On agentteja ja vakoilijoita, mutta kumpi on kumpi. Minulla on paljon kansainvälisiä yhteyksiä. Tämä on … Lue loppuun →

Huh. Kahvilan musiikkijärjestelmästä lähti jumputtamaan Grace Jonesin versio Edith Piafin klassikosta ”La vie en rose”, ja käsivarsieni ihokarvat nousivat välittömästi pystyyn ja ajatus jähmettyi. Miksi? Kappale oli kuudentoista vuoden ajan Yölinja-ohjelman tunnari. Kun ”La vie en rose” feidattiin jossakin kohtaa … Lue loppuun →

Ja maanantaita kaikille! Yritin heikolla menestyksellä leimata matkakorttiani, kunnes kuljettaja tokaisi: ”Tää ei ole pankkiautomaatti.” Joo, väärä kortti. Tästä kohti uusia haasteita. Teksti: Pekka Sauri

Helsinki-adventtikalenteri, luukku 22: pieni tarina, jonka voitte vaikka lukea seurueellenne ääneen aattoillan pitimiksi, jos muusta ohjelmasta on puutetta. Lapsuuden joulut. Olin alituisesti huolissani, miten vanhemmat selviytyvät tästä koettelemuksesta – erityisesti isä, jolla oli taipumusta äärimmilleen jännitettyihin ja lopulta epärealistisiksi luhistuviin … Lue loppuun →

Kaivopuiston rantaan, vähän Mattolaiturista kaupunkiin päin on ilmestynyt uusi monitoimiliikuntahärveli. Kokeilemaan! Teksti: Pekka Sauri

Ihmismielellä on hämmästyttävä taipumus vääntää käsillä oleva tilanne jotenkin tolkulliseksi ja johdonmukaiseksi, vaikka kaikki merkit viittaisivat päinvastaiseen suuntaan. En tiedä, onko teillä tällaisesta kokemusta. Joitakin vuosia sitten olin sopinut tapaamisen erään henkilön kanssa – kutsutaan häntä nyt vaikka Virtaseksi (nimi … Lue loppuun →

Iltahämärässä soi ovikello. Siellä oli naapurin Tuure, joka sanoi, että pitäisi tulla ulos pihalle katsomaan sputnikkia. En tiedä, miksi hän halusi tämän juuri meille sanoa. Ei hän muuten ollut meidän kanssamme missään tekemisissä. Ehkä hän oli soittanut kaikkia rapun ovikelloja. … Lue loppuun →

Väriä kaupungin kasvoihin. GraffitiSthlm-ryhmän seinämaalaus Vallilan Sysmänkujalla osana UPEA16-katutaidefestivaalia.

  Suora lähetys kuullaan Yle 90 -päivän päätteeksi 9.-10.9. välisenä yönä klo 00-02. Lähetä viesti ohjelmaan Painaako jokin ongelma sinua? Haluatko osallistua ohjelmaan? Psykologi Pekka Sauri on livenä Yölinjalla 9.9.2016 Yle 90 -päivän päätteeksi klo 00-02. Kerro, mitä asiaa haluaisit … Lue loppuun →

  Kuva: pekka Sauri Helsinki: Eteläsataman ultramariini vesi liplattaa Allas-merikylpylän avajaisissa.

Senaatintorilla valtava mustekala! Meren elämät -näyttely muistuttaa muoviroskasta. Kuva:Helsingin kaupunki / uutiset

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri arvioi Helsingin meneillään olevien muutosten olevan suurimpia sitten kaupungin perustamisen vuonna 1550. Katso video tästä : www.helsinkikanava.fi/www/kanava/fi/videot/video?id=3027

    Miten saadaan elinikäinen immuniteetti kalastusta vastaan. Isäukolla, joka oli tuolloin varhaiskeski-ikäinen (vrt. varhaiskypsä) miekkonen, oli selittämätön vakaumus, että kesämökillä tuli harjoittaa kalastusta. En olisi muuten korvaani letkauttanut, mutta jouduin joutumasta päästyänikin mukaan tähän hullutukseen. Olin kymmenen vuoden molemmin … Lue loppuun →

    Sallinette pienen tositarinan sadeillan ropinaksi. Viime viikolla ajattelin vaihtelun vuoksi käydä lounaalla työmaaruokalan sijaan jossakin ennenkokemattomassa paikassa. Ajoin raitiovaunulla Etu-Töölön kaupunginosaan ja löysin vähänlännän intialaisen ravintolan. Istuin peltilautaseni ja pöytätennismailan kokoisen naan-leipäni kanssa autiolle terassille viettääkseni kotvan omissa … Lue loppuun →

  Suomen suvi, osa 79. Yritin aivan aavistamatta ja viattomasti ostaa kupin kahvia. Kävi ilmi, että piti valita guatemalalaisen, etiopialaisen, brasilialaisen, kolumbialaisen ja ruritanialaisen välillä. Vuosikymmenet painoivat äkkiä harteitani kuin vuosisadat, ja muistin Teboilin kuppilan koko päivän kymmenpennisten päällä seisoneen … Lue loppuun →

  Täkäläinen kissa murjaisi ennen torkahtamistaan, notta on se kumma, että vähän yli viisimiljoonaisella kansakunnalla on varaa tuhlata aikaansa ja energiaansa kaikenlaisiin jäsentenvälisiin kärhämiin, kun ihan samallavaivalla voisi antaa yhteisymmärryksen toivoa ja tulevaisuudennäkymiä muillekin planeetan asukkaille. Aika korkealentoinen katti. Nyt … Lue loppuun →

Perjantaina esiintyivät Kaisaniemen puistossa Queen ja Adam Lambert. (Puiston ja erityisesti pyörätien sulkemisesta tapahtuman rakentamisen ajaksi on tullut palautetta, mutta siitä eri yhteydessä.) Olenko koskaan kertonut siitä, kun tapasin Freddie Mercuryn ja muut Queen-yhtyeen jäsenet marraskuussa 1974? Keskeyttäkää, jos olen. … Lue loppuun →

Hyvät ystävät. Yritin aamupuolella tykätä kaikista syntymäpäiväonnitteluista, mutta tehtävä osoittautui ylivoimaiseksi. Kiitän nyt teitä kaikkia yhteisesti. Olen otettu ja liikuttunut. Tällä iällä pitää ensi sijassa miettiä, kuinka voi maksaa takaisin suomalaiselle yhteiskunnalle kaiken sen, minkä on elämän varrella saanut – … Lue loppuun →

Havis Amandan ratikkapysäkillä kaupunginhallituksen kokouksesta päästyä: – Pekka Sauri! Ei voi olla totta! Ootsä oikeesti Pekka Sauri? Uskomatonta! – Totta on. – Jumalauta! Oikeesti! Pekka Sauri! (Harrasta kättelyä.) Kai sä vielä vedät sitä Yölinjaa? – En, ohjelma loppu kohta neljätoista … Lue loppuun →

Astumme puolison kanssa raitiovaunuun kävelysauvat kainalossa. Alastaitettavalla istuimella matkustaa tukevahko herrasmies, jonka kamera putoaa välittömästi lattialle, ja paristot leviävät kaikkiin suuntiin. Keräilemme ne lattialta ja ojennamme hänelle. Herrasmies: ”Voisitsä mitenkään vaikuttaa siihen, että tota tukityöllistämisen maksimikautta voitaisiin jatkaa? Mulla on … Lue loppuun →

Lisää hyviä uutisia: Helsingin kaupunkipyörillä ollut 7-8 käyttäjää per pyörä per päivä, mikä on huippulukemia maailmassa.

Olenko koskaan kertonut siitä, kun voitin Spede Pasasen pingispallon puhalluskisassa? Keskeyttäkää, jos olen. Ehkä näin vapun ratoksi sopii hersyttää muinaisia urotöitä, joista yleensä visusti vaikenen. Monet meistä muistavat vielä Speden, josta Wikipedia kertoo seuraavaa: ”Pertti Olavi ’Spede’ Pasanen (1930-2001) oli … Lue loppuun →