En ole ehdolla yhtään mihinkään, mutta tässä on vaalipuheeni kaikkien kansanedustajaehdokkaiden vapaasti käytettäväksi.
Suomen kansantalous pitäisi kääntää jälleen nousuun, jotta hyvinvointiyhteiskunta voitaisiin turvata myös jälkipolville. Tästä vallitsee käsittääkseni rikkumaton yhteisymmärrys. Keinoja tavoitteen saavuttamiseen on kuitenkin esitetty kovin vähän. Niitä löytääkseen maan hallitus tilasi Ruotsin entiseltä, poikkeuksellisen kyvykkääksi mainitulta valtiovarainministeriltä Anders Borgilta ja Suomen Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajalta, kokoomuksen ehdokkaaksi sittemmin ryhtyneeltä Juhana Vartiaiselta raportin maan talouden näkymistä.
Viime viikolla julkaistu raportti oli pettymys. Borg ja Vartiainen uskovat valtioneuvoston tiedotteen mukaan ”Suomen nousevan talousvaikeuksistaan palauttamalla kilpailukyky, lisäämällä työvoiman tarjontaa ja kohottamalla työn tuottavuutta.” Raportoijat ovat myös sillä kannalla, että ”työvoimakustannusten on noustava Suomessa monta vuotta hitaammin kuin kilpailijamaissa”.
Ja paavi on roomalaiskatolinen, voisi lisätä. Kansainvälisessä kilpailussa pärjätään paremmin, kun kilpailukyky on parempi. Kilpailukykyä voidaan parantaa myymällä halvemmalla kuin muut kauppiaat. Kun palkankorotukset ovat ”äärimaltillisia” ja työvoimakustannusten osuus pienenee, voidaan myydä halvemmalla, ja kilpailukyky paranee.
Selvä. Mutta mitä myymme? Borgin ja Vartiaisen esityksillä on vaikea saada ihmisiä innostumaan mihinkään kansantalouden pelastamistalkoisiin. Suomalaisten motivaatiota ei näillä eväillä saada nousuun. Ne eivät myöskään viritä uutta kekseliäisyyttä, josta syntyisi uusia, valovoimaisia vientituotteita, joiden tuottaminen synnyttäisi työpaikkoja, jotka tuottaisivat lisää verotuloja, joilla laajat hyvinvointipalvelut voitaisiin säilyttää saati sitten, että niitä parannettaisiin.
Poliittinen päätöksenteko ei pysty keksimään uusia vientituotteita, joille olisi kysyntää maailmalla. Niitä keksivät ihmiset, ihmisten yhteisöt ja yritykset. Ei matkapuhelintakaan poliittisilla päätöksillä keksitty. Poliittisilla päätöksillä pitäisi luoda parhaat mahdolliset edellytykset ihmisten luovuudelle. Niitä edellytyksiä on Suomen itsenäisyyden mittaan luotu kosolti, ja ne ovat edelleen huomattavasti paremmat kuin maapallon asukkailla keskimäärin. Suomalaiset ovat hyvin (ja maksutta) koulutettuja, maassa vallitsee sananvapaus, korruptio on harvinaista ja niin edelleen – lista suomalaisen yhteiskunnan onnistumisista on pitempi kuin osaan luetella.
Suomen menestys tulevaisuudessa riippuu yhä ratkaisevammin siitä, kuinka mahdollisimman moni näkökulma ja uusi idea saadaan mukaan mahdollisimman laajaan keskusteluun ja prosessointiin. Myös hyvinvointipalveluita ylläpitävä julkishallinto on palautettava avoimen kommunikaation avulla osaksi kansalaisten yhteisöä; vuosikymmenten kuluessa se on vähin erin päässyt irtautumaan erilliseksi valtakunnakseen, jolta yhteisö vaatii yhä enemmän ja yhä parempia palveluita ja jolle vuorovaikutus kansalaisten kanssa on ylimääräinen rasite.
Jos tieto on avointa, keskustelu vapaata ja ihmisten koulutustaso korkea, uusia ja valovoimaisia keksintöjä syntyy ennen pitkää väistämättä – tai suorastaan niin, että niiden syntymistä ei voi estää. Ne uudet keksinnöt sekä parantavat työn tuottavuutta että tuovat lisätuloja yhteiseksi hyväksi, ja suomalainen yhteiskunta selviytyy taas tästäkin taloustaantumasta. Mutta tämä edellyttää avointa ja aktiivista osallistumista yhteiseen keskusteluun kaikilta osallisilta niin julkishallinnossa, politiikassa, elinkeinoelämässä kuin kansalaistenkin kesken. Siinä on vielä aika tavalla harjoittelemista, mutta sieltä ratkaisut löytyvät.
Ei mulla oikeastaan muuta. Lisää aiheesta muutama päivä sitten ilmestyneessä kirjassani ”Julkishallinto ja sosiaalinen media”.
Pekka Sauri